Viime vuoden marraskuussa Guardian-sanomalehti kirjoitti autojen suurentumisen aiheuttamista ilmastopäästöistä. Lehden mukaan vuosien 2010 ja 2022 välillä autojen päästöt olisivat voineet vähentyä jopa 30% enemmän, jos samaan aikaan autojen keskimääräinen tilavuus ei olisi kasvanut. Globaali suurten autojen, ja erityisesti nk. citymaastureiden (eng. SUVs), trendi kasvatti autojen kokoa eikä päästövähennyksiin päästy.
Samaan aikaan elämme vuosi toisensa jälkeen keskilämpötilaltaan kuumempia vuosia ilmaston jo lämmettyä 1,2 astetta. Maailman jäätiköiden osalta tiedetään pelin olevan jo menetetty, mutta mitä tekee kuluttaja, suomalainenkin: ostaa entistä suurempia ja mahtavampia autoja. Suomalainen on niin tyhmä ja mukavuudenhaluinen, että uskoo markkinoiden viestejä ja ostaa, mitä käsketään.
Guardianin mukaan suurempien autojen markkinointi on autovalmistajille kannattavaa, koska niissä on suhteellisesti pienemmät valmistuskustannukset ja niistä voidaan pyytää silti pientä autoa korkeampi hinta. Kapitalismin laki alati kasvavasta lisäarvosta peittoaa järjen ja mahdollisuuden antamisen ilmastolle, siten ollen elämän jatkuvuudelle.
Uutinen raivostutti ja kiehutti, minua ja kaikkia, joille jaoin tämän. Tieto todella lisäsi tuskaa ja ahdistusta. Ihmisten ja markkinoiden toiminta jaksaa aina vain yllättää – kielteisellä tavalla. Lajina ihmiseen, homo sapiensiin saa pettyä aina uusin tavoin, vaikka tästä pettyväisyyden laista ei iloa allekirjoittaneelle koidukaan.
Jo parikymmentä vuotta sitten ympäristöjärjestö Maan ystävät lanseerasi Junttiauto-kampanjan. Silloin jo hirvittävän kokoiset maasturit todettiin epäekologiseksi elintasomasturbaatioksi, jolla on valtavat kielteiset ympäristövaikutukset. Sähköautojen osalta sama kielteinen trendi näyttää jatkuvan, koska monet sähköautot ovat jo silkan akun valtavan koon vuoksi suuria. Guardianin artikkelissa siteeratut tutkijat toteavatkin, että autojen kokoihin liittyvän kehityksen kääntäminen on on avainasemassa, mikäli mielimme kestävämpää liikkuvuutta.
Väkisinkin tulee mieleen viimevuotinen kirjoitukseni autoilun sosiaalisesta ideologiasta. Yksityisautoilu massailmiönä tuo, kuten André Gorz toi omissa teksteissään oivallisesti esille, porvarillisen itsekkyyden ja omaneduntavoittelun kaikkeen elämään. Kun puhutaan "vihreästä" siirtymästä, joka viime kädessä vain siirtää ympäristöongelmien painopistettä hiilipäästöistä muualle (esim. mineraalien louhintaan ja elinympäristöjen tuhoon), tulee hyvin pian ilmiselväksi, ettei mistään ylimääräisestä haluta luopua. Ja siitä autoilussa, jos missä, etenkin kaupunkimaasturein toteutettuna, on nimenomaan kyse. Turhasta ja ylimääräisestä.
Näennäisen "vihreän" siirtymän sijaan tarvittaisiin kriittinen liikkumisen tarkastelu. Pitää todeta, että vuosikymmenien aikana yksityisautoiluun ja sen mahdollistavaan infrastruktuuriin pumpatut biljoonat eurot ja dollarit ovat olleet järkyttävä teknokraattis–sosiaalinen kokeilu, joka on tuhonnut leijonanosan yhteistä maapalloamme. Liikkumisen tulee nyt ja aina perustua ensisijaisesti lihasvoimaan, kuten se yhä perustuu suurimmalle osalle maailman väestöä. Jos tästä väistetään, edessä on ongelmia, vaikka se toteutettaisiin miten.
Autoilu pitää verottaa pois maailmankartalta, niin alkaa ihmisten terveyskin hyötyliikunnan lisäännyttyä kohentua. Loppuu turhat marinat ja vaivat, kun pistää töppöstä toisen eteen. Tämän lisäksi tulee toteuttaa kunnianhimoinen joukkoliikenneuudistus, jonka päämääränä on lopulta globaali ilmainen joukkoliikennejärjestelmä. Jos kaikki liikenteeseen käytettävät julkiset ja yksityiset resurssit ohjataan joukkoliikenteeseen, voimme tehdä ihmeitä. Ylimääräisiä teitä, liittymiä ja kaistoja voidaan purkaa, koska liikenne toteutetaan joukkokuljetusvälinein ja lihasvoimin. Samalla vapautetaan tuottavaa maa-alaa, jota tarvitaan kipeästi hiiltä sitomaan. Tulevaisuus voi olla parempi ja terveempi, kaupungit vähempiruuhkaisia ja kiireettömämpiä. Siinäpä oiva näkymä meille!