 |
| David James Henry, CC BY-SA 4.0, Wikimedia Commons |
“Nyt maailmaa jakaa yhä enemmän piiesirippu. Piiesirippu on tehty koodista ja se kulkee maailman jokaisen älypuhelimen, tietokoneen ja palvelimen läpi”, kirjoittaa kirjailija ja historioitsija Yuval Noah Harari teoksessaan Nexus. Tietoverkkojen lyhyt historia. (s. 453.)
Harari kertoo teoksessaan, kuinka ihminen on tietoverkkojensa avulla mahdollistanut kehityksen kohti nykyhetkeä, jota tekoäly määrittää. Aiemmat tietoverkot (tarinat, kirjapaino, joukkoviestimet jne.) määrittivät omaa aikaansa ja mahdollistivat uudenlaisen teknologian ja maailman. Nyt tekoäly on uusin tietoverkko, jossa uutta on tietokoneen väsymättömyyden ja ajatteluun kykeneväisyyden lisäksi se, että tietoverkkojen eri toimijoiden välissä ei aina välttämättä tarvita ihmistä. Tähän asti ongelmallisissakin prosesseissa on aina ollut korjaamisen mahdollisuus, koska ihmiset ovat niitä olleet vähintään tietyissä osin ketjua tarkastelemassa.
Tietokoneet voivat tekoälyn myötä tehdä itsenäisiä päätöksiä. On teoriassa – ja käytännönkin esimerkkejä valitettavasti on – täysin mahdollista, että toinen keinoälytoimija kirjoittaa vaikkapa valeuutisen, johon toinen tekoälykone (esim. sijoitusbotti) reagoi. Uhat sekä mahdollisuudet ovat valtavat, ja sääntely laahaa kaukana perässä.
Pohtiessani tekoälyn (tai “älyttömyyden”, koska älystä voidaan olla montaa mieltä) ongelmakohtia, mieleeni tulivat ekologiset ulottuvuudet ja mukavuudenhalun tyrannia. Ekologiset ulottuvuudet ovat selvät, koska keinoäly vaatii paljon sähköä, serverikapasiteettia ja sitä kautta luonnonvaroja. Välttämätöntä tekoäly ei ole, mutta tuhokapitalistinen pääoma povailee itselleen sen avulla suuria voittomarginaaleja.
Mitä tulee mukavuudenhalun tyranniaan, keskeinen tarkastelupiste on ihmisen toiminta. Jo nyt iso osa väestöstä ei viitsi esim. liikkua tai lukea kirjoja, koska se on liian vaivalloista. Koska ei ole pakko, voi mennä autolla tai sähköpotkulaudalla esim. liikkumisen suhteen, valitaan helpoin tapa. Mukavuudenhalun tyranniaan kuuluu sekin, että kun helppouteen tottuu, on mahdoton palata: kun kerran alkaa pestä astiat astianpesukoneessa, on todella vaikea käytännössä ja psykologisesti vaihtaa takaisin käsinpesuun. Ei auta, vaikka katselisi YouTubesta videoita zen-henkisestä tiskaamisesta.
Näen kammottavan uhkakuvan nuorukaisista, jotka eivät viitsi opiskella. Jo nyt nuoret opiskelijat eivät lue kylliksi, koska eivät viitsi ja koska kaiken voi katsoa netistä. Entäs jos he alkavat miettiä, miksi vaivautua, koska tekoälyllä voi tehdä kaiken? Miksi kirjoittaa: tekoäly tekee sen nopeammin, paremmin ja – ennen kaikkea – ilman vaivannäköä. Mitä teemme sukupolvilla, jotka eivät opi näkemään vaivaa, puskemaan itseään, kokemaan verta, hikeä ja kyyneleitä? He ovat pahempaa pullamössöä kuin jo hirvittävää pullamössöä olevat vanhempansa.
Totisesti skenaariot ovat kammottavat. Näkymät ovat todellisia uhkia demokratialle ja suomalaisen yhteiskunnan olemassaololle. On aika vastustaa tekoälyä ja kasvattaa selkärankoja. On aika sisuuntua piiesirippua vastaan.