.jpg)
"Kuuleeko asteroidi? Kuuntelen."
Seurasi syvä hiljaisuus. Keksijänero Vilpertti Rokanaro ei kuullut vastausta asteroidille lähettämältään robottiluotaimelta. Loogisinta oli siis kaataa termospullosta kupillinen mustaa kahvia kuppiin ja ottaa toinen rinkeli.
Sisään lompsi samassa naapurin Pekka, Hönön Pekka koko nimeltään.
"Mitäs Pekka?" kyseli Vilpertti, vaikka rinkeli suussa oli vaikeahkoa puhua.
"Ihmettelin tässä vain pihaasi. Se kun on kuin raketin jäljiltä", sanoi Hönö, siis Pekka, ja otti karvalakin pois päästään.
"Niinhän se onkin", naurahti tähän Rokanarvon poika.
"Jaa, mitä varten?"
"Laukaisin raketilla robottiluotaimen avaruuteen. Tutkimaan asteroidia."
Pekka näpersi hattuaan käsissään. Laskeutui hiljaisuus. Vilpertti rikkoi vaitonaisuuden tarjoamalla kahvia ja rinkeliä – puuta alle otti Pekka. Niin, ja kahvia ja rinkeliäkin otti, tietty.
"Miksi ihmeessä tahdot tutkia asteroidia? Olisihan tuolla metsääkin tutkittavaksi", rohkeni Pekka tiedustella.
Sitä Vilpertti miettimään. EIpä ollut metsää tahi puita nähnyt sen jälkeen, kun oli alkanut valmistella asteroidiin kurkotusta. Olo olikin aika tunkkainen.
"Otatko lisää kahvia?" kysyi hän sitten kaadettuaan ensin itselleen lisää.
Ei Vilpertti sitä Hönön Pekalle tietenkään myöntänyt, mutta oli tyytyväinen sittenkin, ettei luotain hänelle enää vastannut.