DDR, vaihtoehdoton globaalikapitalismi ja miljardöörien harvainvalta

Kuva: Amrei-Marie, CC BY-SA 4.0,Wikimedia Commons

 HS:n haastattelussa (19.7.2025) entisessä DDR:ssä, Saksan demokraattisessa tasavallassa elänyt kirjailija Jenny Erpenbeck muistelee Itä-Saksan myönteisiä puolia, joita ei käytännössä koskaan tuoda esille. Kaikki hyvä peittyy kommunistisen diktatuurin kauhistelun alle. Suvi Turtiaisen haastattelussa Erpenbeck toteaa, ironisesti, että DDR:ssä oli enemmän aikaa muulle elämälle kuin kuluttamiselle ensin kauhisteltuaan lentokenttiä ja niiden myymälöitä, joille hän työhönsä liittyvillä matkoilla joutuu altistetuksi:

”Jokaisella lentokentällä minut saatellaan verovapaan alueen läpi kuin lehmä tai vasikka. En halua sitä. On suuri vapauden puute, että minua ahdistellaan asioilla, joita en halua nähdä tai ostaa.”

Erpenbeckin romaani Kairos kertoo Itä-Saksan lopun ajoista, rajapinnasta kahden ajan välillä: rautaesiripun ja F. Fukuyaman sanoin ”historian lopun” välillä. Kirjailijan ajatuksia oli virkistävää lukea, koska globaalikapitalismin ajalla muusta ei kuule eikä koskaan nähdä mitään hyvää. Artikkelin mukaan Saksassa on ollut pitkään tabu sanoa DDR:stä mitään hyvää.

”Kapitalismillakin on hintansa”, kirjailija toteaa. Ei ollut sosialismin aikana mahdollisuutta, muttei toisaalta pakkoakaan kuluttaa. Tällaista maailmaa on omastamme käsin liki mahdoton kuvitella. Ajan henki on sellainen, että jo hyvin pienet alakoululaiset ovat ehdollistuneet markkinoinnilla halumaan merkkikenkiä jne. Kaikki on rajatta kaupan, myös lasten viattomuus ja sielut.

Oivaltavasti Erpenbeck pohtii haastattelussa, että nykyiselle kapitalismille ei ole vaihtoehtoja, kuten kylmän sodan aikana oli. On vain ”entistä julmempi malli kapitalismista”, joka lihallistuu Trumpin hahmossa.

Trumpin edustama globaalikapitalismi on yhdysvaltalaisvetoista, oligarkiaa, miljardöörien harvainvaltaa, joka keskittää valtaa ja resursseja ja rahaa ennennäkemättömän röyhkeästi oligarkkien sisäpiirille. Sopimuksia, tai huonolla suomella ja Trumpin suosimalla käsitteellä diilejä, tehdään kahdenvälisesti. USA:n ennenkuulumattoman elitistinen ja raharikas Trumpin hallinto pitää muuta maailmaa otteessaan, muttei edes NATO-liittolaisille tarjoa enää varmaa suojaa aseillaan, vain kauppaa. Transatlanttista kauppaa, joka uutisten perusteella on meillekin vettäkin tärkeämpää.

Sitoutumaton Vermontin senaattori Bernies Sanders on vuosikymmeniä vastustanut harvainvaltaa, korruptiota ja kaikkein rikkaimpien verohelpotuksia. Trumpin vaalivoiton jälkeen Sanders julisti oligarkkeja vastustavan kiertueen Fight the Oligarchy (suom. Taistele oligarkiaa vastaan). Kiertueella hän on kerännyt ennätysmääriä väkeä puoluekentän molemmilta puolilta, myös vahvoissa republikaaniosavaltioissa. Hän on yrittänyt yhdistää kansan vastustamaan Trumpin hallinnon ylilyöntejä. Trump taas on omalla toiminnallaan pyrkinyt jakamaan kansaa.

Kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0, Wikimedia Commons

Yleisradioyhtiö NPR:n haastattelussa Sanders totesi, että vasta Trumpin hallinnon myötä ihmiset, myös republikaanien äänestäjät, ovat alkaneet tajuta, mitä on miljardöörien valta. Se ei ole enää abstraktia, vaan alkaa näkyä julkishallinnon alasajossa, työntekijöiden oikeuksien heikentämisenä, korruptiona ja terveydenhuollon heikennyksinä tavallisille ihmisille.

Demokraattien ongelma on Sandersin mukaan se, etteivät he ole puhutelleet tavallista työtätekevää ja työväenluokkaista kansanosaa. Ongelma on sama kuin Suomen vasemmistopuolueilla. Eliitin progressiiviset agendat eivät etenkään ylilönneissään puhuttele tavallista kansaa. Kansaa, jota Trump on, ironista kyllä, onnistunut retoriikallaan saamaan puolelleen vaalien alla.

Sanders ei ole yksin taistelussaan miljardöörejä vastaan. Kansallisesti ammattiyhdistysliike on alkanut aktivoitua myös, koska Trumpin hallinto on kurittanut työläisiä liittovaltiotasoa myöten. Kansalliset Workers Over Billionaires (suom. Työläiset miljardöörejä vastaan) -tapahtumat vastustavat Trumpin oligarkista hallintoa ja miljardöörien valtaa.

Yhdysvallat on luisumassa kohtia hirmuhallintoa, totalitaarista diktatuuria. Sen demokraattiset instituutiot ovat parhaillaan testissä, jonka lopputulos määrittelee demokratian tulevaisuuden. Presidentin korkeimmalta oikeudelta saama syytesuoja virkakauden aikana on erittäin vakava uhka USA:n demokratialle ja poliittiselle järjestelmälle, jossa oppositio tuntuu miltei halvaantuneen. Yhdysvalloista ei ole millään muotoa esikuvaksi muulle maailmalle.

Erpenbeckin haastattelu toi mieleen, että vaihtoehto globaalikapitalismille olisi tervetullut. Koska entiset vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, on rakennettava Sandersin tavoin kaikkia yhdistävät kansanliike vain rikkaita hyödyttävää politiikkaa vastaan. Suomikin on vahvasti oligarkia ja rikkaimpien etuja ajavan politiikan tiellä, mitä viime aikojen rikkaiden veronalennuksetkin osoittavat. On aika nähdä vaihtoehtoja poliittiselle kulttuurillemme ja kulutuskapitalismin pakolle. Nostakaamme toisenlaiset arvot kunniaan, sellaiset kuin kauneus, rauha ja solidaarisuus.