Tekoäly, tulevaisuuden työ ja hyötyjät

Kuva: JPxG, Public domain, Wikimedia Commons

YLE uutisoi (20.4.2026) Pohjois-Savon hyvinvointialueen vähentävän liki viisikymmentä sihteeriä ja tekstinkäsittelijää. Heidän työnsä, jossa keskeinen työtehtävä on ollut lääkäreiden saneluiden puhtaaksikirjoitus, hoidetaan vastaisuudessa keinoälyllä. Myös muilla hyvinvointialueilla on samasta syystä tehty jo aiemmin henkilöstövähennyksiä.

Tapauksessa on pari huomionkiinnittävää seikkaa. Ensinnäkin monet yritysten ja organisaatioiden julkisesti ilmoittamat tekoälystä johtuvat henkilöstövähennykset eivät ole kestäneet lähempää tarkastelua. Kun asioita on pengottu, on jäänyt epäselväksi, miten ja mitä tehtäviä todella on voitu korvata tekoälyllä. En kuitenkaan väitä, että näin on Pohjois-Savon hyvinvointialueen kohdalla, koska työtehtävä on hyvin spesifi. Usein kuitenkin näistä uutisista on syntynyt vaikutelma, kuten Nordean tapauksessa (Niclas Storåsin essee Tekoälystä tuli tekosyy Helsingin Sanomissa), että tekoälyä käytetään tekosyynä henkilöstöstä leikkaamiseen.

Tässä esimerkkitapauksessa Pohjois-Savosta on selvä, mikä rajattu tehtävä korvataan. Vaikuttaa myös, että korvaajana käytetään erikoistunutta, tehtäväkohtaista tekoälysovellusta. Tällaiset ymmärtääkseni toimivat geneeristä, ChatGTP:n kaltaista ”yleistekoälyä” paremmin tietyssä tehtävässä.

Toinen merkillepantava piirre on luottamushenkilön mielipide samaisessa uutisessa. Hän suhtautuu teknologian tulemiseen välttämättömyytenä, mutta harmittelee työpaikkojen menetystä. Tämä on kuvaavaa ajassamme: ei tarvitse kysyä, miksi meitä korvaavaa teknologiaa otetaan käyttöön, eikä tule mieleenkään sitä kyseenalaistaa. Laajemmat yhteiskunnalliset kysymykset loistavat niin ikään poissaolollaan tällaisissa uutisoinneissa.

Tekoäly-yhtiöihin ja -infrastruktuuriin sijoitetaan nyt ennätysmäisiä satoja miljardeja euroja maailmanlaajuisesti. Yksikään alan suuryhtiö ei halua jäädä toisista jälkeen. Datakeskuksia nousee, meilläkin Suomessa, kuin sieniä sateella. Meillä jälleen minimaalisin soraäänin. Ei käydä keskustelua maankäytöstä, hiilensidonnasta, sähkönkulutuksesta ja siitä, tarvitaanko maailmassa todella sovelluksia, joita datakeskuksissa pyöritetään. Äärimmäinen esimerkki tästä on kiinalainen lyhytvideopalvelu TikTok, jonka panosta yhteiskunnalliseen hyvinvointiin tuskin voitanee pitää järin myönteisenä.

Muullakin tavoin tekoälytehtailijat ovat voimainsa tunnossa. Näin on siitä huolimatta, että asiantuntijat – ja jopa yritysten johtavat henkilöt itse – ovat pitkään varoitelleet tekoälyn uhista. Uhkiin kuuluvat, jos ympäristönäkökulmat sivuutetaan, mm. tekoälyn kääntyminen meitä vastaan ja työpaikkojen korvautumisesta aiheutuvat yhteiskunnalliset mullistukset. Joidenkin mielestä työpaikkoja tulee korvautumaan niin paljon, että muutos on merkittävämpi kuin aiempien vuosisatojen teollinen vallankumous. Yritykset itse joka tapauksessa julistavat nyt, että tekoäly on ilmeinen uhka ihmiskunnalle.

Tietojenkäsittelytieteilijä ja kirjailija Cal Newport kysyy blogissaan ja artikkelissaan, eikö yritysten tulisi luopua järjestelmistään ja niiden rakentamisesta, jos ne tietävät niistä seuraavan ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka. Se olisi moraalisesti niiden velvollisuus kaiken järjen mukaan. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että teknologiajätit eivät tätä tee, koska miljardien voitot jäisivät saamatta. Ne tuntuvat käyttävän pelottelutaktiikkaa lähinnä ovelana markkinointistrategiana. Ja mikä jottei: tunnetustihan kielteiset, pelkoa ja vihaa lietsovat ulostulot tulevat todennäköisemmin viraaleiksi eri some-kanavissa. Omistajien kassat kilisevät, porvari nukkuu makeasti.

Kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0,Wikimedia Commons

Yhdysvaltalainen sitoutumaton senaattori Bernie Sanders on ottanut jo vuosia kantaa tekoälyn ja automatisaation vaikutuksiin. Hän tahtoisi järjestelmän ja talouden, joka palvelee kaikkia, ei vain tekoäly-yritysten osakkeenomistajia ja oligarkki-miljardöörejä. Tuoreella videollaan Sanders toteaa tekoälyn väistämättä muuttavan maailmaa, mutta keskeistä on kysyä, keitä tämä muutos tulee hyödyttämään. Jos pidämme epärealistisena sitä, että ihmiskuntana hylkäisimme täysin tekoälyn, kysymys on äärimmäisen tärkeä ja sitä ei voi sivuuttaa. ”Se, johtaako tekoäly työttömyyteen ja lisääkö eriarvoisuutta pitkässä juoksussa, ei riipu vain teknologiasta itsestään, vaan myös instituutioista ja harjoitetusta politiikasta”, Sanders kirjoittaa. Kansanedustaja Anna Kontula lausui HS:n Veera Paanasen artikkelin mukaan toukokuussa eduskunnan suuressa salissa tekoälyyn liittyen: ”Tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä pimeältä sen takia, että se tosiasiallisesti sitä on, vaan sen takia, että seisomme sellaisella paikalla, josta ei kunnolla näe.”

Kontula on toiminut eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana. Toukokuussa valiokunta esitti mietintönsä tulevaisuusselonteosta. Kontula tunnistaa, että tekoäly vaikuttaa kaikkeen, mutta silti yhteiskunnallinen keskustelu on siitä hyvin kapeaa. Lähinnä keskustellaan taloudesta ja datakeskuksista. Valiokunnan raportissa nostetaan esille myös valtakysymykset. Tällä kysymyksellä on suuri merkitys sille, keitä tekoäly tulee hyödyttämään, kuten Sanderskin on tunnistanut.

Bernie Sanders ehdottaa esimerkiksi kansallista omistusta tekoälystä, mikä auttaisi murroksessa. Jos ja kun tekoälyllä aiheutetaan massatyöttömyyttä, tätä ei voida pelkällä rahalla korvata. Teoksessaan It’s Okay to be Angry About Capitalism hän pohtii tekoälyn ja muun automatisaation mahdollisuuksia työviikon lyhentämisessä. Tämä edellyttäisi tekoälyn hyötyjen jakautumista kaikille tasa-arvoisesti.

Robotisaation ja muun automatisaation taloudellisen puolen kompensoimiseksi Sanders ehdottaa monien muiden tavoin veroa. Jos robotiikkaa verotettaisiin vastaavassa suhteessa kuin se korvaa palkkatyötä, josta valtio saisi verotuloja, vähennettäisiin tältä osin haittoja julkiselle taloudelle.

Tekee mieli pohtia automatisaation ja inhimillisen työn korvaamista myös ajankäytön ja ihmiskuvan näkökulmasta. Mitä meidän tulisi tehdä, jos työtä ei tarvittaisi? Millaiseen ihmiskuvaan nojaa ajatus, että työstä tulisi vapautua? Viime kädessä kyse on myös ihmisenä olemisesta. Jos robotit ja tekoäly hoitavat työt, jääkö meille rooliksi vain viihtyä? Tulee mieleen maailma, jossa nykyistä enemmän ihmiskuntana olemme virtuaalisen maailman älypuhelimeen, peleineen ja lyhytvideoineen vankeina ja orjina. Vieraannumme itsestämme, toisistamme ja maailmastamme niin, että emme edes huomaa sellaisia pikkuasioita kuin ilmastonmuutos. Sen kanssa kun muutenkin alkaa jo olla myöhäistä.

Ratkaistavaksemme jää, otammeko tekoälyn ja robotiikan kaltaiset teknologiset kehitysaskeleet annettuina ja pidämmekö niitä myönteisinä. Halutessamme voisimme hylätä ne ja rakentaa jotain muuta. Mikäli tekoäly on kuitenkin tullakseen, on yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta välttämätöntä tehdä suunnitelma ja asettaa sääntelyä, jotta kaikki hyödyt eivät valu raharikkaille ja haitat massoille, kuten tavallisesti käy. Tässä hetkessä haluaisin nähdä erityisesti suomalaisen varautumissuunnitelman, joka huomioisi myös luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen. Kaikkein mieluiten näkisin Suomen, joka hylkää tekoälyn kokonaan, ja alkaa rakentaa kansallista suunnitelmaa somen heikentämien keskittymiskykyjen palauttamiseksi. Meistä voisi tulla ajattelun kärkimaa, kun jatkaisimme ajattelua itse, ilman keinoälyä.