Tatoin palatsi: aikakauden kuva

 Nykyisen Kreikan valtion historia unohtuu helposti antiikin aikojen korostuessa. Kuvan eräästä vähemmän tunnetusta aikakaudesta voi nähdä Tatoissa, kuningassuvun entisessä kesäpalatsissa, jonka tarina päättyi yhdessä monarkian kanssa.

Kuva: Actia Nicopolis Foundation,Wikimedia Commons

Johdanto

Tatoin kesäpalatsi tiluksineen kattaa 42 neliökilometrin pinta-alan. Se sijaitsee Parnitha-vuoren kaakonpuoleisella rinteellä, jolla kasvavat alepponmännyt ja korkeammalla vuorella kreikanpihdat. Sen metsissä vaeltaa muun muassa peuroja ja villisikoja. Matkaa Ateenan keskustaan on noin 27 kilometriä. Vaikka palatsi ja tila rakennuksineen on vuosikymmenien aikana päästetty rappeutumaan, on Tatoi ja sitä kiertävät polut suosittu retkikohde niin kävelijöille kuin pyöräilijöillekin. Reitti kuninkaallisten tilusten ympäri on viitisen kilometriä pitkä.

Tatoihin saavutaan pääportista, joka tunnetaan nimellä 'Lefka', 'poppeli’ tai ’valkea’. Sisäportin vartiopaikan luota vasemmalle kulkemalla pääsee päätalolle, palatsille. Kävelymatka portilta palatsille kestää vartin. Kun jatkaa pidemmälle alaspäin, voi nähdä vesialtaan ja -säiliön sekä uima-altaan. Kaikkiaan tilalla on kolmisenkymmentä eri rakennusta.

Palatsia ja sieltä alas kahdelta puolelta johtavia portaita ihmetellessä voi kuvitella paikan loistossaan monarkian aikaan. Tatoissa tehtiin kansallisesti tärkeitä päätöksiä ja se oli pitkään yksi Kreikan tärkeimmistä poliittisista areenoista. Sitäkin hämmentävämpää on käsittää rappiotila, johon alue päästettiin vuosikymmeniksi monarkian päättymisen jälkeen 1973.

Viimeiseksi jäänyt Kreikan kuningas Konstantin II (Κωνσταντίνος Β΄, 1940–2023) oli vasta 23-vuotias, kun hänestä tuli kuningas isänsä, Paul I:n kuoltua 6. maaliskuutta 1964. Saadessaan kruunun Konstantin oli toiminut sijaishallitsijana ja hoitanut valtakunnan juoksevia asioita isänsä sairastettua jonkin aikaa. Muutamaa vuotta aiemmin kruununprinssi oli voittanut purjehduksessa olympiakultaa vuoden 1960 Rooman olympialaisissa ja oli ollut myös kansainvälisen olympiakomitean KOK:n jäsen.

Hänen elämänsä oli käännekohdassa, sillä hän toimisi kuninkaana seuraavat vuodet. Aika kuninkaana jäi alle kymmeneen vuoteen. Hänen kantamansa nimen Konstantin, Bysantin viimeisen keisarin Konstantinos XI Palaiologoksen mukaan, oli ajateltu symboloivan toivoa. Hän sai kuitenkin todistaa demokratian synkkiä vuosia, sotilasjuntan vallankaappauksen ja lopulta monarkian luhistumisen. Monarkian myötä luhistuisi myös kuningassuvun kesäpalatsi Tatoi, joka oli Konstantinille tuttu lapsuudesta saakka. Kansanäänestyksessä 1974 Kreikan kansa sanoi "ei" monarkialle. Kuninkaiden aikakausi päättyi ja samalla päättyi kesäpalatsin rahoitus.

 

Perustaminen ja alkuvaiheet

Viisikymmentä vuotta hallinnut Yrjö I (hallitsi 1863–1913) oli Kreikan toinen kuningas. Epäsuositusta edeltäjästään Otosta (kuninkaana 1832–1862) poiketen 17-vuotiaana kruunun saanut Yrjö pyrki huomioimaan kansansa. Yrjön valtakaudella Kreikka laajentui mm. Kreetalla, Makedonialla, Itä-Traakialla ja Joonianmeren saarilla. Joonianmeren saaret Iso-Britannia luovutti Kreikalle uuden monarkin kunniaksi.

Yrjö I. Kuva: Wikimedia Commons.

Vaikka Yrjö I:n valtakausi olikin poliittisesti turbulenttia aikaa – vuosien 1864 ja 1910 välillä Kreikalla oli peräti 21 vaalit ja kymmeniä hallituksia – hän oli myös verrattain pidetty ja onnistunut eurooppalainen monarkki, jonka 50 vuotta kestäneellä valtakaudella nuori Kreikan valtio laajentui yli puolella alkuperäiseen kokoonsa nähden. Kun Kreikan onnistui 1820-luvulla irrottautua osmannivaltakunnasta, oli se hyvin piskuinen nykyiseen verrattuna.

Alusta saakka erittäin nuorena kruunun saanut kuningas pyrki olemaan tehtävälleen kunniaksi. Hän opetteli kreikan kielen nopeasti ja vietti valtakautensa alkuvuodet tiiviisti Kreikassa. Yrjö näyttäytyi usein ratsain Ateenan kaduilla kansan keskuudessa. Nuori kuningas Yrjö I oli Tanskan kuninkaan Kristian IX:n poika ja pitkän linjan Glücksburgien hallitsijasukua, josta Tanskan ja Norjan kuninkaalliset esimerkiksi polveutuvat (edeltäjä Otto oli baijerilaisesta Wittelbachien hallitsijasuvusta). Yrjöstä tuli ensimmäinen helleenien kuningas, sillä hän tahtoi olla kaikkien kreikkalaisten kuningas, ei vain silloisen, vielä kovin pienen Kreikan kansalaisten kuningas. Prinssi Vilhelmistä oli tullut Yrjö I, kuningas, jonka valtakausi oli pitkä.

Sukujuuriltaan tanskalaista prinssi Vilhelmiä kuvataan eri lähteissä pitkäksi, komeaksi, vilpittömäksi, hyväntuuliseksi ja eloisaksi. Kuvissa ja maalauksissa pitkäviiksisenä esiintyvä Yrjö I on helppo kuvitella ratsastamaan ja keskustelemaan kansan pariin, kansan jota hän alusta saakka oli pyrkinyt ymmärtämään. Kenties hänen suora ja hilpeä persoonansa osaltaan avarsi häntä ymmärtämään hallitsemaansa kansaa. Tanskalainen kirjailija ja laivastoupseeri Walter Christmas kirjoittaa kirjassaan King George of Greece, että järkevän ja harkitsevaisen toimintansa ansiosta Yrjön onnistui voittaa alamaistensa luottamus. Heti kruunun saatuaan nuori kuningas oli ottanut velvollisuutensa ja tehtävänsä vakavasti.

Vuodet 1870-luvun alussa olivat ulkopoliittisesti suhteellisen rauhanomaisia. Modernisaation aallot pyyhkivät Kreikkalaista yhteiskuntaa. Moninkertainen pääministeri Harilaos Trikoupis oli ajan tunnetuimpiin lukeutuva ja Kreikan modernisaatiota edistänyt poliitikko. Kenties ajan suhteellisen rauhanomaisuuden vuoksi Yrjö II:lla oli aikaa kesäasunnon hankinnalle. Hän sai vinkin talosta, joka olisi vieläpä suotuisan matkan päässä pääkaupungista. Kaupat tehtiin toukokuussa 1872.

Ennen kuin Yrjö osti sen, Tatoin tila kuului fanariootti Skarlatos Soutsokselle. Fanariooteiksi kutsuttiin jo osmannivallan aikana merenkululla ja kaupankäynnillä rikastuneita kreikkalaisia. Tilasta oli muodostunut kolme pienempää tilaa yhdistämällä jo aiemmin suurtila nimeltään Tatoi, minkä nimisenä tila säilyikin myös kuningasperheen omistuksessa. Alkutekijöissään Tatoi oli maatila, jonka tiluksilla oli mylly, mökkejä ja viiden huoneen talo.

Ostettuaan maatilan Soutsokselta Yrjö aloitti puiston rakennustyöt. Päärakennuksen vuoro tuli myöhemmin. Ennen palatsin rakentamista kuningasperhe asui tilalla olleessa viiden huoneen talossa. Vuonna 1880 nuori arkkitehti Savvas Boukis lähetettiin kuningatar Olgan pyynnöstä Pietariin ottamaan mallia Pietarhovin kuninkaallisesta kompleksista. Kenties vaikutteita haluttiin hakea juuri Pietarista siitä syystä, että tuoreehko monarkki Yrjö oli matkustanut Pietariin ja myös hänen vaimonsa, kuningatar Olga, tuli Venäjän ylhäisöstä – tietoisesti Yrjön valinnasta, koska hän oli ajatellut ortodoksisen sukuhaaran solmimisen miellyttävän hänen ortodoksialamaisiaan. Palatsin rakennustyöt alkoivat 1884 ja kestivät vuoteen 1886. Miksi he olivat valinneet arkkitehdiksi juuri Boukiksen, tuntemattoman nuoren arkkitehdin, jää jälkipolville selvittämättömäksi arvoitukseksi.

Christmas Walter kuvaa vuonna 1913 julkaistussa kirjassaan Yrjö I:stä palatsia seuraavasti:

"Nykyaikaisen Ateenan valkoisten talojen meren tuolla puolen kohoaa raskas, keltainen Kuninkaallisen palatsin lohkare, jonka painoa kannattelevat marmoriset pylväskäytävät ja komeat päätykolmiot -- [palatsi, joka on] Valtionpään vankan aseman symboli, joka tulee kestämään järkkymättömänä sukupolvien ajan, kun muunlaiset henkilökohtaisen vallan ilmentämismuodot ovat jatkuvassa muutoksen tilassa." (kirj. suom.)

Vuoteen 1891 mennessä Tatoi oli lisäkauppojen myötä laajentunut kattamaan 4500 hehtaaria. Miltei heti tilukset hankittuaan Yrjö aloitti metsänhoidon suunnittelun ja rakennusprojekteja. Tatoihin rakennettiin infrastruktuuria, kuten vesisäiliöitä ja metsäteitä, ja maatilarakennuksia muun muassa viinintuotantoa ja karjataloutta silmällä pitäen. Varhaisessa vaiheessa rakennettiin ensimmäinen asumus kuningasperheelle ja omansa myös kuninkaallisille hevosille.

Tatoi oli alusta alkaen sekä poliittisesti tärkeä näyttämö Kreikassa että kuningasperheen yksityisasunto. Yleensä kuninkaallinen perhe vietti aina vuoteen 1948 saakka kesäkuukaudet toukokuusta syyskuuhun Tatoissa. Elämä kesäpalatsissa oli leppoisaa ja yksinkertaista. Diplomaatteja kävi läheisestä pääkaupungista vierailuilla kuningasperheen ystävien lisäksi. Tilan tuotteilla kestittiin ajoin myös palvelusväkeä ja paikallisyhteisön jäseniä. Yrjö I työskenteli Tatoissa mielellään muinakin aikoina saadakseen olla rauhassa.

Tanskassa asuvalle ystävälleen Yrjö harmitteli kirjeessään sitä, kuinka hänen entisessä kotimaassaan oli julkisuudessa ennakkoluuloisesti suhtauduttu Tatoihin. Nimittäin eräissä sanomalehdissä oli kirjoitettu, että Tatoissa oli täytynyt sytyttää susien karkottamiseksi suuria nuotioita. Yrjöä moinen roska harmitutti.

Päivää ennen 50. juhlavuottaan hallitsijana maaliskuun 18. päivänä 1913 Yrjö I salamurhattiin Salonikissa, jonka Kreikka oli juuri saanut Balkanin sodissa haltuunsa. Tatoin kuninkaallisesta hautausmaasta tuli hänen viimeinen leposijansa. Yrjöä seurasi kruununprinssi, joka hallitsijanimeltään oli Konstantin I. Suur-Kreikasta eli Kreikassa haave, nk. Suuri idea tai unelma (Kr. Μεγάλη Ιδέα, Megáli idéa), joka oli syntynyt jo 1800-luvulla valtion alkuaikoina sen itsenäistyttyä osmannivaltakunnasta. Suuren unelman sisä- ja ulkopoliittista painoarvoa ei voi väheksyä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Konstantin kantoi vanhempiensa tietoisen valinnan seurauksena Bysantin viimeisen keisarin nimeä, koska ajateltiin Hellaan suuruuden aikojen vielä koittavan uudelleen. Vuonna 1453 osmannit valtasivat Konstantinopolin ja Konstantinos-keisarin ajateltiin vielä joskus palaavan lunastamaan kadotettu suuruus. Suur-Kreikkaa ei kuitenkaan koskaan enää saatu: Konstantinopoli on tänä päivänä turkkilaisittain Istanbul ja kuuluu Turkille.

Kuningas Konstantin I:n, kuten muidenkin seuraajien, valtakausi jäi Yrjön hallitsija-aikaa lyhyemmäksi. Aina ajoittain Tatoi pääsi olemaan näyttämö valtion tärkeille asioille. Vuonna 1915 Konstantin nimitti Eleftherios Venizeloksen hallituksen Tatoissa, koska oli liian sairas matkustaakseen.

Osmannivaltakunta oli alkanut hajota ja 1900-luvun alkupuolella ajatus turkkilaisesta kansallisvaltiosta nosti päätään. Tämä herätti vastustusta slaavilaisissa ja muissa Balkanin kansoissa, joiden keskuudessa myös nationalismi oli alkanut voimistua 1800-luvun loppupuolella. Balkanin liiton (tunnetaan eri lähteissä myös Balkanin liigana) muodostivat Kreikan lisäksi Bulgaria, Montenegro ja Serbia. Ensimmäinen Balkanin sota käytiin 1912 ja liittolaiset löivät turkkilaiset menestyksekkäästi ajaen nämä muutamassa viikossa Makedoniasta. Kreikka onnistui voittamaan myös kilpajuoksun Salonikiin ja nappasi sen bulgarialaisten nenän edestä.

Ensimmäinen Balkanin sota päättyi toukokuussa 1913 Lontoon rauhansopimukseen. Erityisesti taisteluista ison vastuun kantanut Bulgaria oli tyytymätön. Pääministeri Eleftherios Venizelos ei tahtonut antaa Länsi-Traakian alueita Bulgarialle ja liittoutui serbien kanssa. Bulgaria koki valtavat tappiot seuranneissa toisen Balkanin sodan taisteluissa.

Toisen Balkanin sodan jälkeen Bukarestin rauhansopimuksessa tilanne oli Kreikalle suotuisa. Kreikka lähes kaksinkertaisti pinta-alansa ja väkilukunsa. Uudet alueet luonnonvaroineen mahdollistivat myös talouden monipuolistamisen.

Balkanin sotien saavutukset murskautuivat kuitenkin pian. Syy tähän oli Suuren unelman poliittinen vaikutus, joka ajoi Kreikan pääministeri Venizelosin johdolla tavoittelemaan nykyisen Turkin länsirannikkoa. Ensimmäisessä maailmansodassa Kreikka oli pitkään puolueeton.

Suurvallat houkuttelivat epämääräisin lupauksin maailmansodassa liittolaisia puolelleen. Megali idean innoittama Venizelos oli valmis luovuttamaan Balkanin sodissa saatuja alueita vastineena tulevista suuremmista alueista. Kuningas ja kunigasmieliset sekä Venizelos kannattajineen olivat eri leireissä mitä tuli puolueettomuuteen ja Balkanin sotien saavutuksien uhraamiseen. Seurasi kansallinen hajaannus. Liittoutuneiden suurvallat lopulta painostivat pääministeri Venizeloksen kanssa Konstantinin pois vallasta.

Konstantinin poika Aleksanteri oli kuninkaana 1917–1920. Kuitenkin Konstantin I palasi valtaan vielä vuosiksi 1920–1927 Aleksanterin kuoltua: tiettävästi tämä menehtyi apinanpureman aiheuttamaan verenmyrkytykseen yritettyään pelastaa lemmikkiapinaansa koiran hampaista.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venizelos yritti kaikin keinoin toteuttaa Suurta unelmaa, jonka poliittinen painoarvo Kreikassa ei ollut lakannut vaikuttamasta. Seurannut Vähän-Aasian sotaretki Smyrnan miehityksineen johti katastrofiin.

Niin kutsutun Vähän-Aasian katastrofin ja tätä seuranneen Lausannen sopimuksen jälkeen Suuri unelma katsottiin monien mielestä lopullisesti haudatuksi. Seurannut kreikkalais- ja turkkilaisväestön vaihto oli suuri humanitaarinen kriisi ja pitkäksi aikaa raskas myös taloudellisesti Kreikalle.

Konstantin I palasi joulukuussa 1920 valtaistuimelle kansanäänestyksen jälkeen oltuaan muutaman vuoden poissa vallasta. Hänen kansansuosionsa oli kaikesta huolimatta säilynyt. Konstantinin ja Sofian poika Aleksanteri oli ehtinyt hallita vain kolmisen vuotta. Yhäkin Paleokastro-kukkulalla marmorisessa mausoleumissa lepäävät sekä isä että poika.

 

Tasavallan aika

Monarkialla oli pitkään vastustajansa, ja monarkistien ja tasavaltalaisten välinen poliittinen kamppailu jatkui aina monarkian loppumiseen saakka. Ennen kuninkaanvallan päättymistä lopullisesti oli kuitenkin toistakymmentä vuotta kestänyt tasavaltalaiskausi. Vaikka moninkertainen pääministeri ja liberaalipuolueen keulahahmo Eleftherios Venizelos ei ollutkaan monarkian voimallisimpia vastustajia, oli hänestä tullut kuitenkin tasavaltalaisten henkilöitymä.

Eleftherios Venizelos, jonka mukaan Ateenan kansainvälinen lentokenttä on nimetty, oli tasavaltalainen eikä kannattanut monarkiaa. Jännite tasavaltalaisten ja monarkian kannattajien välillä säilyi. Tämän jännitteen on ajateltu vaikuttaneen myös siihen, että vuosikymmeniin monarkian lakkautuksen jälkeenkään ei Tatoita ja siihen liittyvää kulttuurihistoriaa osattu arvostaa. Tatoin annettiin rappioitua ja se sai tuta katkeruuden ja kaunan, joka oli jäänyt kytemään kuninkaallista perhettä kohtaan.

Konstantin I:n jälkeen kruunun sai nuori Yrjö II. Valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi, koska Kreikka julistautui alkuvuodesta 1924 tasavallaksi. Tasavaltaa kesti vuoteen 1935, jolloin Yrjö II palasi valtaan kansanäänestyksen jälkeen.

Monarkian lakkauttamiseen saakka politiikassa tasavaltalaiset vastustivat monarkiaa, ja tämä jakolinja kulki usein myös vasemmisto–oikeisto-akselilla siten, että porvaristo oli yleisemmin monarkian kannattajia. Niin kutsutun toisen tasavallan aikana Tatoi ei ollut kuningasperheen hallussa.

Tasavallan epävakainen kausi päättyi 1934 monarkistien voittoon. Kuningas palasi hallitsemaan vaadittuaan ensin armahduksia poliittisille vaikuttajille, kuten pitkäaikaiselle valtionpäämiehelle Venizelokselle. Äänestystulokseen monarkian palauttamiseksi arvellaan yleisesti vaikuttaneen sotilaallisen painostuksen. Mielenkiintoista on, että viimeiseksi jäänyt kuningas Konstantin II esitti televisiohaastattelussa äänestysolosuhteiden olleen epäreiluja myös silloin, kun 1973 äänestettiin vuorostaan monarkian lakkauttamisesta. Konstantin muun muassa kritisoi sitä, ettei häntä ollut päästetty Kreikkaan kampanjoimaan monarkian puolesta ja hänestä kansaa oli painostettu äänestämään monarkiaa vastaan.

Entä mitä tapahtui Tatoille, kun monarkia lakkautettiin tasavaltalaiskaudella 1920-luvulla? Tatoin metsänhoitaja Vasileios Drouvasia oli noina vuosina kiittäminen siitä, että tila pelastui tulipaloilta. Hän huolehti tilasta muutoinkin esimerkillisesti. Paikka jatkoi myös tasavallan aikana poliittisena areenana, sillä entinen kuninkaallinen palatsi toimi kesäpaikkana Aleksandros Zaimiksen hallinnolle.

Tasavallan vuosina oli rakennustoimintaakin, ja Tatoihin rakennettiin muun muassa vartioasema santarmeille. Tatoi säilyi ja kukoisti, historioitsija Kostas M. Stamatopouloksen sanoin, kiitos tasavaltalaishallinnon "viisauden ja sivistyneisyyden"; paikan arvo ymmärrettiin ja sitä haluttiin kaukonäköisesti suojella – jotain minkä myöhempienkin hallintojen olisi ajoissa pitänyt käsittää. Tasavalta piti siis tiluksista hyvää huolta. Vuosina 1924–1935 tilalla tehtiin restaurointitöitä.

Kuninkaallinen perhe ja kuningas Yrjö II pääsivät palaamaan Kreikkaan 1. joulukuuta 1935. Metsänhoitaja Drouvas sai jäädä pestiinsä poliittisista näkemyksistään ja sidonnaisuuksistaan huolimatta (ilmeisesti hän ei ollut monarkisti), koska Yrjö ymmärsi tämän Tatoin hyväksi tekemän työn arvon. Drouvasin tekemien loistavien ponnistusten ansiosta Tatoin talous oli hyvällä mallilla, mikä mahdollisti monia töitä tilalla vuosina 1937–1939. Noina aikoina esimerkiksi vanhan kuninkaanpalatsin jäänteet revittiin maan tasalle eräiden muiden rakennelmien lisäksi. Palatsiin rakennettiin kylpyhuoneita ja lisättiin keskuslämmitysjärjestelmä.

 

Toinen maailmansota

Muun Euroopan tavoin Kreikkakin sai kokea toisen maailmansodan ja sen koettelemukset. Monarkistina tunnettu kenraali Ioannis Metaxasista oli tullut sotilasdiktaattori 1930-luvun talouskriisin seurauksena maan demokratian romahdettua. Kreikka oli ajautunut diktatuuriin monarkistien alettua puhdistaa venizelosilaisia hallinnosta ja armeijasta. Kuningas nimitti 1936 Metaxasin pääministeriksi. Metaxas toimi diktaattorina vuosina 1936–1941. Hän sanoi ei Mussolinin uhkavaatimukselle 28.10.1941 miehittää osia Kreikasta. Mussolini syytti Kreikkaa rajaloukkauksista Albanian rajalla. Tätä ”ei"-päivää vietetään yhä Kreikassa kansallisena juhlapäivänä. Tiettävästi Metaxasin vastaus Mussolinille kuului kirjaimellisesti: ”Tämä merkitsee sotaa.”

Kauasnäköisesti Metaxas oli jo jonkin aikaa pyrkinyt parantamaan maansa varautumista fasisteja ja akselivaltoja vastaan. Vaikka Metaxas yritti välttää sotaan joutumista, alkoivat Mussolinin joukot vyöryä rajan yli Albanian puolelta. Kreikkalaisten vastarinta onnistui eivätkä he luovuttaneet maa-alastaan viholliselle tuumaakaan, mutta lopulta saksalaiset tulivat italialaisten apuun.

Toisessa maailmansodassa kreikkalaiset taistelivat urheasti liittoutuneiden rinnalla. Ja itseasiassa ilman heitä britit olisivat jääneet sodan alkuvuosina taistelemaan miltei yksin Hitleriä vastaan. Kreikkalaisten urheasta vastarinnasta huolimatta kuningas ja hallitus joutuivat siirtymään Kreetalle. Kun Kreeta puolestaan kesäkuussa 1941 jäi ankaran taistelun jälkeen saksalaismiehityksen alle, siirtyivät Kreikan legitiimit vallanpitäjät Egyptiin johtamaan hallitusta. Kuten kävi Ranskassa, jossa Vichyyn perustettiin natsimyönteinen hallitus, myös Kreikassa natsit laittoivat pystyyn nukkehallituksen.

Tatoi sai kokea oman osansa sodan kauhuista. Saksalaismiehittäjät ottivat Tatoin haltuunsa sinetöiden kuninkaanpalatsin. Muissa rakennuksissa oli toipumis- ja taukotiloja saksalaisupseereille. Drouvas jälleen piti tilasta hyvää huolta äärimmäisen hankalina aikoina ja onnistui tilan tuotteilla jopa hieman helpottamaan nälänhätää läheisessä pääkaupungissa.

Parnitha-vuorelle ilmestyivät 1943 myös sissit, jotka tekivät vastarintaa miehitetyssä maassa. Toista maailmansotaa seurasi tuhoisa sisällissota, murheellinen aika Kreikan vaiherikkaassa historiassa. Kommunistit ja vasemmistovoimat hävisivät porvaristolle ja rojalisteille, jotka puolestaan saivat tukea Iso-Britannialta ja Yhdysvalloilta.

Sisällissota oli koettelemus Kreikalle, kuninkaalliselle perheelle ja Tatoille. Tila joutui kestämään ryöstelyä ja 1945 metsäpalon, joka kaikeksi onneksi ei vahingoittanut rakennuksia. Sisällissota oli seurausta pitkään jatkuneesta poliittisesta jakautumisesta maan sisällä. Maailmansodan riehuessa maanpaossa ollut kuningas ja hallitus eivät olleet arvanneet kansassa kyteviä monarkianvastaisia ja vallankumouksellisia tuntemuksia.

Syyskuussa 1946 kuninkaallinen perhe palasi Tatoihin. Drouvasin johdolla tilaa ja muun muassa sen viinin- ja oliiviöljyn tuotantoa kehitettiin pontevasti. Vuodesta 1948 Tatoi toimi kuninkaallisen perheen vakituisena asumuksena. Lopun ajan kuninkaallisena tilana Tatoi oli pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta perheen yksityisessä käytössä.

 

Myöhäisvaiheet

Vasta 1950-luvulla Kreikka alkoi toipua maailmansodasta ja edellisten vuosikymmenien poliittisesta epävakaudesta. Kreikan demokratia kuitenkin murskautui jälleen niin kutsutun everstijuntan kaapattua vallan 1967. Sotilasvallankaappausta johti Georgios Papadopoulos (1919–1999). Muutamaa vuotta aiemmin Tatoissa oli juhlittu Konstantin II:n ja prinsessa Anna-Marian häitä. Nyt Tatoi joutui vastaanottamaan sotilasvallankaappauksen keulahahmot, kun Papadopoulos, S. Pattalos ja N. Makarezos saapuivat tapaamaan kuningasta.

Konstantin II oli suunniltaan vihasta juntan päämiehille. Vallankaappaajat näet kertoivat Konstantinille suorittaneensa vallankaappauksen kuninkaan vuoksi. Juntta päätyi pitämään kuninkaallista perhettä tiukassa valvonnassaan. Näissä oloissa syntyi Tatoissa myös prinssi Pavlos.

Kuningas inhosi syvästi junttaa ja diktatuuria. Konstantin junaili vastavallankaappausyrityksen 13. joulukuutta 1967. Yritystä pidetään uhkarohkeana Konstantinilta. Salaisista valmisteluista huolimatta vastavallankaappaus epäonnistui. Tästä alkoi sekä monarkian että Tatoin kohtalo kulkea kohtia raunioitumista. Juntta oli tehnyt epäsuosittuja ylilyöntejä ja tuhonnut Kreikan talouden asehankinnoilla. Epäonnistuttuaan myös sotatoimissa (mm. Kyproksella), johon everstijuntalla olisi nimenomaan ajatellut olevan pätevyyttä, juntta luopui vallasta 1974.

Kansanäänestyksessä 8. joulukuutta 1974 sinetöitiin monarkian loppu ja Tatoin kohtalo kuninkaallisena tilana. Tatoin rakennukset siirtyivät valtiovarainministeriön, maat maatalousministeriön alle. Asetuksen nojalla kuninkaallinen omaisuus takavarikoitiin. Tatoi jäi heitteille ja ryöstelijöiden armoille. Vuonna 1974 oli Tatoissa myös sen historian kolmas suuri tulipalo.

Monarkian jälkeisinä vuosikymmeninä Tatoin rappiotila paheni. Alueen historiaa ei osattu arvostaa, ja on arveltu asenteellisuuden monarkiaa kohtaan vaikuttaneen siihen, että tila jätettiin vuosikymmeniksi alati pahenevaan rappiotilaan. Ulkopuolisesta tämä tuntuu hämmästyttävältä. Vuosituhannen vaihteessa historioitsija Kostas M. Stamatopoulos kirjoitti moniosaisen kronikan Tatoista. Perustettiin myös Kreikkalainen ympäristön ja kulttuurin yhdistys, joka alkoi ajaa Tatoin kulttuurihistorian pelastamista. Rappion vuosia Kreikassa Tatoin suhteen seurasivat kuitenkin vuodet, joina suuria päätöksiä ja edistymisestä ei saatu aikaan.

Kulttuuriministeriön johdolla saatiin silti 2004 alkaen suoritettua irtaimiston ja esineistön inventaario. Esineiden joukossa olivat kuninkaalliset vaunut, jotka olivat vanhassa navetassa pilaantumassa. Vuonna 2008 talouskriisi heikensi tilannetta, ja tila jatkoi rapistumistaan. Taltiointi ja esineistön konservointi oli alkanut 2004 lupaavasti, mutta talouskriisi haittasi ennen kaikkea kulttuurityötä. Euroopan unionin tuella kuitenkin esineistön taltiointi ja konservointi saatiin päätökseen 2012.

Talteen otettu esineistö sijoitettiin kulttuuriministeriön varastoon. Esineistön kulttuurihistoriallista arvoa pidetään mittaamattomana, mikä on helppo ymmärtää, kun ajattele Tatoin ja monarkian merkitystä Kreikan historiassa. Palatsin lattialta löytyi mm. kuningatar Anne-Marien maalattu muotokuva ilman kehystä, mutta talteen on otettu monenlaisia esineitä antiikkiesineistä kirjoihin ja perheen käyttämiin tavaroihin sekä loistokkaisiin tekstiileihin. Noin seitsemäntoista tuhannen esineen joukossa on suurten mestarien töitä, jotka olivat ihmeen kaupalla selvinneet jotenkuten rappion vuosista.

Viimeiseksi jäänyt kuningas Konstantin II kävi Tatoista katkeraa oikeustaistelua Kreikan valtiota vastaan. Ennen esineistön konservointityön alkamista v. 2004 tapahtui runsaat kymmenen vuotta aiemmin erikoinen tapahtumaketju. Valtio antoi nimittäin Konstantinille luvan ottaa Tatoista yhdeksän kontillista esineitä ja omaisuutta. Kulttuuriministeriö toimi valvojana, mikä oli tähän osallistuneille ministeriön työntekijöille kauhistus ja kokemus, jota ei tehnyt mieli muistella.

Osa näistä esineistä huutokaupattiin 2007 Christie'sin huutokaupassa. On erikoista ja vaikeaa ymmärtää, miksi kulttuurihistoriallista perintöä toisaalta annettiin Tatoissa tuhoutua, toisaalta annettiin viedä pois ja kaupata. Tämä surullinen historian erikoisuus on menetys kreikkalaisille, jotka pyrkivät ymmärtämään menneisyyttään, kuin myös suuri menetys kaikille filhelleeneille.

Kuninkaallisen perheen verkkosivuilla kerrotaan, kuinka seuraavana vuonna "yhdeksän kontin tapauksen jälkeen", eli 1994, hyväksyttiin laki, jolla kuningasperheen jäseniltä vietiin kansalaisuus. Koska he olivat tähän saakka olleet Kreikan kansalaisia, jäivät he tuolloin kansalaisettomaan tilaan. Verkkosivuilla myös mainitaan tuolloin keskustelun kuninkaallisesta tilasta olleen vilkasta ja arvellaan kansalaisuusasian harmillisesti liittyneen tähän tilusten kohtaloa käsittelevään keskusteluun. Käytännön haasteiden lisäksi kansalaisuuden menetys oli Konstantin II:lle henkilökohtaisesti kova paikka.

Konstantin II kävi oikeustaistelua valtiota vastaan kuninkaallisesta omaisuudesta. Hän vei asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. EIT päätti, että Tatoihin oli kuninkaalla omistusoikeus. Valtio osti lopulta tilukset runsaan kolmentoista miljoonan euron kauppasummalla vuonna 2002.

 

Epilogi

Historia opettaa, että maailman kuohuessa kärsimään joutuvat eniten kaikkein viattomimmat. Näin on ollut kaikissa sodissa ja yhteiskunnallisissa murroksissa. Näin oli myös Tatoissa.

Kun juntta ja lopulta monarkia päättyivät, loppui myös rahantulo tilusten ylläpitoon. Lopulta ei ollut enää varaa ruokkia lehmiä ja hevosia, jotka kuolivat nälkään Tatoin talleissa. Viattomat eläimet olivat kuin varhaisia symboleita tilusten tulevalle rappiolle ja välinpitämättömyyden mielialalle. Tatoin tragediassa oli paljon katkeruutta monin puolin, ja eläimet saivat sen tuta hirvittävällä tavalla.

Voimme kuvitella Kreikan monarkian auringonlaskun, kun katsomme kuvia rappeutuneesta kesäpalatsista Tatoista. Samoin voimme kuvitella palatsin tiluksilla tallin ja hevoset, jotka jäivät ihmisten hullun maailman myllerryksen jalkoihin ja unohtuivat. Voimme kokea myötätuntoa hevosia kohtaan, ja samalla ne muistuttavat meitä vastuustamme muista elollisista.

Tatoin ja palatsin historia on kuva pitkästä ja tärkeästä aikakaudesta Kreikan historiassa. Se näki Yrjö I:n kaudella ensimmäisen kukoistuskautensa. Siellä tavattiin valtionjohtoa, diplomaatteja ja julkimoita. Siellä elettiin myös yksityiselämää kuninkaallisen perheen jäsenten kesken. Vuosikymmenien moninaisten vaiheiden, katkeruuden ja unhon vuosien jälkeen, Tatoin arvo on viimein oivallettu. Sen restaurointi on suuri kulttuurihistoriallinen urotyö, jonka arvon ymmärtää, kun on edes vilaukselta tutustunut paikan ja maan historiaan.

Vuonna 2020 löytyneet kuninkaalliset hevoskärryt päätettiin kunnostaa. Viime aikoina tilaa on myös nopeassa tahdissa viimein alettu remontoida, ja esineistö esitellään muun muassa museoksi muutetussa entisessä navetassa. Vanha sikala on muutettu matkamuistomyymäläksi. Kreikan kulttuuriministeri Lina Mendoni on ilmoittanut, että 70 miljoonan euron restaurointihanke Tatoissa on määrä saada päätökseen ja palatsin aueta yleisölle 2026. Vuosikymmenien jälkeen Tatoi on saamassa ansaitsemansa arvostuksen ja voi kylpeä ylpeänä Välimeren auringossa Parnitha-vuorella.