Fapstronauttien jäljillä

Yllättävä ilmiö on yhdistänyt maailmanlaajuisesti uskovaisia ja ateisteja. Erittäin heterogeeninen ryhmittymä on järjestäytynyt kohtaamaan yhteisen haasteen: pornon hegemonian vastustaminen on heidän agendansa.

He kutsuvat itseään ‘fapstronauteiksi’ (eng. ‘fapstronaut’). Nimi tulee englannin itsetyydytystä kuvaavasta onomatopoeettisesta ‘fap’-käsitteestä (vrt. esim. ‘vemputtaa’). Motiivit ryhmittymän – ns. nofap-liikkeen – jäsenillä ovat sekä henkis-sielullisia että käytännöllisiä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti moraalisia ja käytännöllisiä seikkoja, jotka liittyvät fapstronauttien suhtautumiseen mitä pornoon tulee.

Useimmat heistä ovat päättäneet muuttaa suhtautumistaan itsetyydytykseen ja erityisesti “pornoavusteiseen” itsetyydytykseen. Syy tähän on se, että he kokevat pornon vaikuttaneen kielteisesti heidän seksuaalisuuteensa. Keskusteluissa verkossa osa tunnustaa jopa riippuvuussuhteensa mainittuihin aktiviteetteihin.

Vastalääkkeeksi porno-masturbaation kielteisille vaikutuksille ehdotetaan “uudelleenkäynnistystä” (eng. ‘reboot’). Tämä on 30–90 päivää kestävä jakso, jonka aikana pidättäydytään itsetyydytyksestä ja eritoten pornografisesta materiaalista. Kyse on eräänlaisesta masturbaatiolakosta tai -sapatista, joka antaa aivoille aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

Sapatin vaikutuksia kokemusasiantuntijat kuvailevat ylistäen. He kokevat muuttuneensa herkemmiksi normaaleille seksuaalisille ärsykkeille tai virikkeille. Samalla heidän keskittymiskykynsä on parantunut eivätkä he ole enää vain virittyneet uusien dopamiiniannosten hankkimiseen helposti pornon avulla. Emotionaalisiin kokemuksiin kuuluu myös, etteivät he ajattele ihmisiä enää samalla tavalla objektivoiden, seksiobjekteiksi alistaen, mihin porno on heitä ohjannut. Mullistavia asioita ihmisille, jotka pahimmillaan ovat kuluttaneet pornoa hyvin varhaisesta iästä asti.

On ollut virkistävää huomata, että yliseksualisoitunutta, suorastaan pornoistunutta yhteiskuntaamme kohtaan esitetään kritiikkiä muiltakin kuin hyvin konservatiivisilta uskonnollisilta tahoilta. Ja, täytyy tunnustaa, tämä on muuttanut minunkin suhtautumistapaani pornoon, jota olen pitänyt itsestäänselvänä asiana.

Porno kuului elämääni vaihtelevan epäsäännöllisesti: varhaisesta teini-iästä asti. Olin miettinyt vähän, oikeastaan en juurikaan, pornografian eettisiä ongelmia ja vaikutuksia seksuaalisuuteeni. Nofap-ilmiöön sattumalta törmääminen havahdutti. Asiaa tarkemmin pohdittuani, en tahtonut enää tukea eettisesti kyseenalaista pornobisnestä. Tahdoin myös testata vaikutuksen seksuaalisuuteeni ja tunne-elämääni.

Alkuun irrottautuminen oli vaikeaa, ja muutamia retkahduksiakin tuli. Opin kuitenkin retkahduksista hiljalleen, joten ne vähenivät hiljalleen. Innostuin seksuaalisesti helpommin, vähäisemmistä asioista kuin aikaisemmin, Seksuaalienergia ohjautui koko ajan enemmän parisuhteeseen, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia niin parisuhteelle kuin yleiselle hyvinvoinnillekin.

Emotionaaliset muutokset ovat kuitenkin olleet minusta tärkeimpiä. Aloin suhtautua naisiin kokonaisvaltaisemmin kuin ennen. Emotionaalinen yhteys toiseen seksuaalisuuden herättämiseksi on korostunut. Suhtautumistapa on kaikenkaikkiaan muuttunut terveemmäksi, ehkä jopa suorastaan kunnioittavammaksi.

Tässä vain muutamia ajatuksia aiheesta, josta riittää paljon ammennettavaa. Kehotan pohtimaan vilpittömästi suhtautumista pornoon ja siihen, millaisia arvoja, ongelmia ja vaikutuksia on pornolla, joka pyrkii vetoamaan meissä vain kaikkein alhaisimpaan. Zeitgeist kun on sellainen, että välitön tarpeentyydytys, radikaali hedonismi kukoistaa syvempien, henkisempien nautintojen sijasta.

Uteliaisuudesta

Kaipaan usein uusia asioita elämääni. Se on hyvä ja huono asia. Hyvää tällainen uteliaisuus on ollut minulle siksi, että se antaa virtaa, virikkeitä ja intoa oppia ja kokea uutta. Uuden oppiminen käy kuin leikki, kun sisäinen palo johonkin suorastaan roihuaa.

Huonoa uutuudenkaipaus on minulle sen vuoksi, että se johtaa helposti helposti vaihtuviin harrastuksiin (tykötarpeineen) ja vie samalla huomion pois aikaisemmista mielenkiinnon kohteista. Parhaimmillaan harrastus tai vaikka kesken oleva kirja voi minulla vaihtua hyvinkin impulsiivisesti. Tällöin moni hyvä jää kesken ja uupuu pitkäjänteisyys.

Onneksi mainittu "vaihtelevaisuus" on minulla koskenut vain harrastuksia. Opinnot ja velvollisuudet ovat aina olleet asia erikseen. Tutustuminen minimalismiin ja tietoiseen läsnäoloon on tasapainottanut vouhotustani.
Nykyään olen tietoisempi impulsseistani, mikä antaa aikaa ajatella impulssin ja toiminnan välissä: tuo ajatteluaika antaa mahdollisuuden toimia toisin. Tärkeä on ollut myös minimalismiblogeista poimittu ajatus, että enemmän on vähemmän.

Stoalainen filosofi Seneca on ilmaissut saman ajatuksen kuin yllä hieman toisin: "ihminen, joka on kaikkialla, ei ole missään." Minussa nämä ajatukset ovat herättäneet vastakaikua, vaikka vieläkin joskus kirjastosta lainaan liian monta kirjaa kerrallaan. Olen silti löytämässä suuntaa kohti olennaisimpaan keskittymistä.

Saksalainen filosofi Martin Heidegger on kirjoittanut, että uteliaisuus on keskeistä ihmisyydessämme. Ilman tarvetta löytää polttoainetta sisäiselle liekillemme, roihumme, ihmisyytemme sammuu.

Alku

Aloitan tämän blogin ajatuksena kehittää omaa ajatteluani ja itseäni. Pohdin eksistentiaalisia, olemassaolon ja elämisen kysymyksiä heijastellen näitä pohdintoja omaa elämääni vasten. En anna enkä tarjoile sen enempää itselleni kuin muillekaan täsmällisiä ratkaisuja, koska tämä olisi mahdotonta: jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja jokaisen on tehtävä ratkaisunsa itse. Tilanteisiin ei myöskään ole yhtä oikeaa vastausta.
Lähtösysäyksenä tälle blogille on uudenvuodenlupaukseni. Lupasin kirjoittaa tänä vuonna enemmän. Kirjoittaminen on minulle arvona ja taitona tärkeää. Koen sen myös vähintäänkin välttävästi osaavani. Silti en saa päivätyöni jälkeen juurikaan kirjoitettua. Toivon tämän blogin antavan sekä alkusysäyksen kirjoittaa enemmän että tämän kirjoittamisen kautta jäsentää ajatuksiani. Näistä ajatuksista toivon muidenkin hyötyvän.
Olen kiinnostunut elämisen taidoista, elämänfilosofiasta ja ihmisenä olemisen kysymyksistä. Tutkin ja peilaan aihetta monilla tasoilla sekä henkilökohtaisena harrastuksena että työssänikin. Uskon, että ihminen ei ole koskaan valmis ja että hän voi vaikuttaa elämäänsä myönteisellä tavalla. Täällä tutkin, miten, miksi ja millä tavoin. Aion myös hiljalleen lisätä blogiini vanhempia tekstejäni erilaisista itseäni kiinnostavista aiheista. Vielä kirsikkana kakun päälle, lisäilen kaunokirjallisempia tekstejä, joita olen erinäisillä salanimillä kirjoitellut.