Kaipaan usein uusia asioita elämääni. Se on hyvä ja huono asia. Hyvää tällainen uteliaisuus on ollut minulle siksi, että se antaa virtaa, virikkeitä ja intoa oppia ja kokea uutta. Uuden oppiminen käy kuin leikki, kun sisäinen palo johonkin suorastaan roihuaa.
Huonoa uutuudenkaipaus on minulle sen vuoksi, että se johtaa helposti helposti vaihtuviin harrastuksiin (tykötarpeineen) ja vie samalla huomion pois aikaisemmista mielenkiinnon kohteista. Parhaimmillaan harrastus tai vaikka kesken oleva kirja voi minulla vaihtua hyvinkin impulsiivisesti. Tällöin moni hyvä jää kesken ja uupuu pitkäjänteisyys.
Onneksi mainittu "vaihtelevaisuus" on minulla koskenut vain harrastuksia. Opinnot ja velvollisuudet ovat aina olleet asia erikseen. Tutustuminen minimalismiin ja tietoiseen läsnäoloon on tasapainottanut vouhotustani.
Nykyään olen tietoisempi impulsseistani, mikä antaa aikaa ajatella impulssin ja toiminnan välissä: tuo ajatteluaika antaa mahdollisuuden toimia toisin. Tärkeä on ollut myös minimalismiblogeista poimittu ajatus, että enemmän on vähemmän.
Stoalainen filosofi Seneca on ilmaissut saman ajatuksen kuin yllä hieman toisin: "ihminen, joka on kaikkialla, ei ole missään." Minussa nämä ajatukset ovat herättäneet vastakaikua, vaikka vieläkin joskus kirjastosta lainaan liian monta kirjaa kerrallaan. Olen silti löytämässä suuntaa kohti olennaisimpaan keskittymistä.
Saksalainen filosofi Martin Heidegger on kirjoittanut, että uteliaisuus on keskeistä ihmisyydessämme. Ilman tarvetta löytää polttoainetta sisäiselle liekillemme, roihumme, ihmisyytemme sammuu.
Huonoa uutuudenkaipaus on minulle sen vuoksi, että se johtaa helposti helposti vaihtuviin harrastuksiin (tykötarpeineen) ja vie samalla huomion pois aikaisemmista mielenkiinnon kohteista. Parhaimmillaan harrastus tai vaikka kesken oleva kirja voi minulla vaihtua hyvinkin impulsiivisesti. Tällöin moni hyvä jää kesken ja uupuu pitkäjänteisyys.
Onneksi mainittu "vaihtelevaisuus" on minulla koskenut vain harrastuksia. Opinnot ja velvollisuudet ovat aina olleet asia erikseen. Tutustuminen minimalismiin ja tietoiseen läsnäoloon on tasapainottanut vouhotustani.
Nykyään olen tietoisempi impulsseistani, mikä antaa aikaa ajatella impulssin ja toiminnan välissä: tuo ajatteluaika antaa mahdollisuuden toimia toisin. Tärkeä on ollut myös minimalismiblogeista poimittu ajatus, että enemmän on vähemmän.
Stoalainen filosofi Seneca on ilmaissut saman ajatuksen kuin yllä hieman toisin: "ihminen, joka on kaikkialla, ei ole missään." Minussa nämä ajatukset ovat herättäneet vastakaikua, vaikka vieläkin joskus kirjastosta lainaan liian monta kirjaa kerrallaan. Olen silti löytämässä suuntaa kohti olennaisimpaan keskittymistä.
Saksalainen filosofi Martin Heidegger on kirjoittanut, että uteliaisuus on keskeistä ihmisyydessämme. Ilman tarvetta löytää polttoainetta sisäiselle liekillemme, roihumme, ihmisyytemme sammuu.