Yllättävä ilmiö on yhdistänyt maailmanlaajuisesti uskovaisia ja ateisteja. Erittäin heterogeeninen ryhmittymä on järjestäytynyt kohtaamaan yhteisen haasteen: pornon hegemonian vastustaminen on heidän agendansa.
He kutsuvat itseään ‘fapstronauteiksi’ (eng. ‘fapstronaut’). Nimi tulee englannin itsetyydytystä kuvaavasta onomatopoeettisesta ‘fap’-käsitteestä (vrt. esim. ‘vemputtaa’). Motiivit ryhmittymän – ns. nofap-liikkeen – jäsenillä ovat sekä henkis-sielullisia että käytännöllisiä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti moraalisia ja käytännöllisiä seikkoja, jotka liittyvät fapstronauttien suhtautumiseen mitä pornoon tulee.
Useimmat heistä ovat päättäneet muuttaa suhtautumistaan itsetyydytykseen ja erityisesti “pornoavusteiseen” itsetyydytykseen. Syy tähän on se, että he kokevat pornon vaikuttaneen kielteisesti heidän seksuaalisuuteensa. Keskusteluissa verkossa osa tunnustaa jopa riippuvuussuhteensa mainittuihin aktiviteetteihin.
Vastalääkkeeksi porno-masturbaation kielteisille vaikutuksille ehdotetaan “uudelleenkäynnistystä” (eng. ‘reboot’). Tämä on 30–90 päivää kestävä jakso, jonka aikana pidättäydytään itsetyydytyksestä ja eritoten pornografisesta materiaalista. Kyse on eräänlaisesta masturbaatiolakosta tai -sapatista, joka antaa aivoille aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Sapatin vaikutuksia kokemusasiantuntijat kuvailevat ylistäen. He kokevat muuttuneensa herkemmiksi normaaleille seksuaalisille ärsykkeille tai virikkeille. Samalla heidän keskittymiskykynsä on parantunut eivätkä he ole enää vain virittyneet uusien dopamiiniannosten hankkimiseen helposti pornon avulla. Emotionaalisiin kokemuksiin kuuluu myös, etteivät he ajattele ihmisiä enää samalla tavalla objektivoiden, seksiobjekteiksi alistaen, mihin porno on heitä ohjannut. Mullistavia asioita ihmisille, jotka pahimmillaan ovat kuluttaneet pornoa hyvin varhaisesta iästä asti.
On ollut virkistävää huomata, että yliseksualisoitunutta, suorastaan pornoistunutta yhteiskuntaamme kohtaan esitetään kritiikkiä muiltakin kuin hyvin konservatiivisilta uskonnollisilta tahoilta. Ja, täytyy tunnustaa, tämä on muuttanut minunkin suhtautumistapaani pornoon, jota olen pitänyt itsestäänselvänä asiana.
Porno kuului elämääni vaihtelevan epäsäännöllisesti: varhaisesta teini-iästä asti. Olin miettinyt vähän, oikeastaan en juurikaan, pornografian eettisiä ongelmia ja vaikutuksia seksuaalisuuteeni. Nofap-ilmiöön sattumalta törmääminen havahdutti. Asiaa tarkemmin pohdittuani, en tahtonut enää tukea eettisesti kyseenalaista pornobisnestä. Tahdoin myös testata vaikutuksen seksuaalisuuteeni ja tunne-elämääni.
Alkuun irrottautuminen oli vaikeaa, ja muutamia retkahduksiakin tuli. Opin kuitenkin retkahduksista hiljalleen, joten ne vähenivät hiljalleen. Innostuin seksuaalisesti helpommin, vähäisemmistä asioista kuin aikaisemmin, Seksuaalienergia ohjautui koko ajan enemmän parisuhteeseen, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia niin parisuhteelle kuin yleiselle hyvinvoinnillekin.
Emotionaaliset muutokset ovat kuitenkin olleet minusta tärkeimpiä. Aloin suhtautua naisiin kokonaisvaltaisemmin kuin ennen. Emotionaalinen yhteys toiseen seksuaalisuuden herättämiseksi on korostunut. Suhtautumistapa on kaikenkaikkiaan muuttunut terveemmäksi, ehkä jopa suorastaan kunnioittavammaksi.
Tässä vain muutamia ajatuksia aiheesta, josta riittää paljon ammennettavaa. Kehotan pohtimaan vilpittömästi suhtautumista pornoon ja siihen, millaisia arvoja, ongelmia ja vaikutuksia on pornolla, joka pyrkii vetoamaan meissä vain kaikkein alhaisimpaan. Zeitgeist kun on sellainen, että välitön tarpeentyydytys, radikaali hedonismi kukoistaa syvempien, henkisempien nautintojen sijasta.
He kutsuvat itseään ‘fapstronauteiksi’ (eng. ‘fapstronaut’). Nimi tulee englannin itsetyydytystä kuvaavasta onomatopoeettisesta ‘fap’-käsitteestä (vrt. esim. ‘vemputtaa’). Motiivit ryhmittymän – ns. nofap-liikkeen – jäsenillä ovat sekä henkis-sielullisia että käytännöllisiä. Tässä kirjoituksessa tarkastelen erityisesti moraalisia ja käytännöllisiä seikkoja, jotka liittyvät fapstronauttien suhtautumiseen mitä pornoon tulee.
Useimmat heistä ovat päättäneet muuttaa suhtautumistaan itsetyydytykseen ja erityisesti “pornoavusteiseen” itsetyydytykseen. Syy tähän on se, että he kokevat pornon vaikuttaneen kielteisesti heidän seksuaalisuuteensa. Keskusteluissa verkossa osa tunnustaa jopa riippuvuussuhteensa mainittuihin aktiviteetteihin.
Vastalääkkeeksi porno-masturbaation kielteisille vaikutuksille ehdotetaan “uudelleenkäynnistystä” (eng. ‘reboot’). Tämä on 30–90 päivää kestävä jakso, jonka aikana pidättäydytään itsetyydytyksestä ja eritoten pornografisesta materiaalista. Kyse on eräänlaisesta masturbaatiolakosta tai -sapatista, joka antaa aivoille aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Sapatin vaikutuksia kokemusasiantuntijat kuvailevat ylistäen. He kokevat muuttuneensa herkemmiksi normaaleille seksuaalisille ärsykkeille tai virikkeille. Samalla heidän keskittymiskykynsä on parantunut eivätkä he ole enää vain virittyneet uusien dopamiiniannosten hankkimiseen helposti pornon avulla. Emotionaalisiin kokemuksiin kuuluu myös, etteivät he ajattele ihmisiä enää samalla tavalla objektivoiden, seksiobjekteiksi alistaen, mihin porno on heitä ohjannut. Mullistavia asioita ihmisille, jotka pahimmillaan ovat kuluttaneet pornoa hyvin varhaisesta iästä asti.
On ollut virkistävää huomata, että yliseksualisoitunutta, suorastaan pornoistunutta yhteiskuntaamme kohtaan esitetään kritiikkiä muiltakin kuin hyvin konservatiivisilta uskonnollisilta tahoilta. Ja, täytyy tunnustaa, tämä on muuttanut minunkin suhtautumistapaani pornoon, jota olen pitänyt itsestäänselvänä asiana.
Porno kuului elämääni vaihtelevan epäsäännöllisesti: varhaisesta teini-iästä asti. Olin miettinyt vähän, oikeastaan en juurikaan, pornografian eettisiä ongelmia ja vaikutuksia seksuaalisuuteeni. Nofap-ilmiöön sattumalta törmääminen havahdutti. Asiaa tarkemmin pohdittuani, en tahtonut enää tukea eettisesti kyseenalaista pornobisnestä. Tahdoin myös testata vaikutuksen seksuaalisuuteeni ja tunne-elämääni.
Alkuun irrottautuminen oli vaikeaa, ja muutamia retkahduksiakin tuli. Opin kuitenkin retkahduksista hiljalleen, joten ne vähenivät hiljalleen. Innostuin seksuaalisesti helpommin, vähäisemmistä asioista kuin aikaisemmin, Seksuaalienergia ohjautui koko ajan enemmän parisuhteeseen, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia niin parisuhteelle kuin yleiselle hyvinvoinnillekin.
Emotionaaliset muutokset ovat kuitenkin olleet minusta tärkeimpiä. Aloin suhtautua naisiin kokonaisvaltaisemmin kuin ennen. Emotionaalinen yhteys toiseen seksuaalisuuden herättämiseksi on korostunut. Suhtautumistapa on kaikenkaikkiaan muuttunut terveemmäksi, ehkä jopa suorastaan kunnioittavammaksi.
Tässä vain muutamia ajatuksia aiheesta, josta riittää paljon ammennettavaa. Kehotan pohtimaan vilpittömästi suhtautumista pornoon ja siihen, millaisia arvoja, ongelmia ja vaikutuksia on pornolla, joka pyrkii vetoamaan meissä vain kaikkein alhaisimpaan. Zeitgeist kun on sellainen, että välitön tarpeentyydytys, radikaali hedonismi kukoistaa syvempien, henkisempien nautintojen sijasta.