Koronavirus on viime viikolla julistettu pandemiaksi. Tartuntoja havaitaan ympäri maailman. Monin paikoin ollaan siinä tilanteessa, ettei sairastuneiden suuren määrän vuoksi tartuntoja enää testein vahvisteta eikä tartuntareittejä voida jäljittää. Näin on pääsääntöisesti myös Suomessa.
Tunnelma on monin tavoin apokalyptinen, kuin tuomiopäivää edeltävä. Suurta koralliriuttaa Tyynellä valtamerellä uhkaa jälleen suurimittainen korallien vaalentuminen, joka on korallien kuolema muumioiksi. Tämä ja taustalla oleva ilmastonmuutos eivät riitä huolestuttamaan ihmiskuntaa. Nämä uhat ovat liian abstrakteja.
Sen sijaan leviävä virus, joka tälläkin hetkellä riehuu Euroopassa ja ympäri maailman, on kyllin konkreettinen herättääkseen ihmiskunnan huolen. Ihmiset ovat paniikissa ostaneet esimerkiksi monin paikoin wc-paperihyllyt tyhjiksi kaupoista. Joukkotapahtumat, teatterinäytökset, koulut ym. ihmisiä yhteen keräävät on tartuntojen ehkäisemiseksi ainakin kevään ajan suljettu. Monet oppilaitokset ovat siirtyneet etäopetukseen, kuten myös peruskoulu 18.3.2020 alkaen.
Ne paikat, joiden ovet eivät ole vielä suljetut, ovat kuin aavekaupungista tai jonkinlaisesta maailmanlopun Dystopiasta. Kadut ovat hiljaiset ja tuuli puhaltelee niillä täysin palkein varmasti harmistuneena siitä, että juuri kukaan ei ole sen esitystä seuraamassa.
Ja silti, kaiken pelon ja hiljaisuuden keskellä, aurinko on lämmittänyt meitä. Kevät on tuonut linnut ja niiden laulannan takaisin metsiin. Ihmiset ulkoilevat, lueskelevat ja pelailevat omaistensa kanssa kotioloissa mahdollisimman paljon pysytellen.
Ironista on, että tarvittiin virus palauttamaan sunnuntaipäivien tunnelma ja rauha. Rauha, joka on vuosikymmen vuosikymmeneltä ollut katoava luonnonvara. Pakosta vasta ihmiset ovat pysähtyneet. Ilmakehä saa hengähtää, kun lentokoneet eivät lennä ja turha rahti- sekä matkustusliikenne on pysähtynyt.
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisten alojen työ poikkeustilanteessa on valtiovallan toimin erityisessä suojeluksessa. Lista välttämättömistä toimijoista tänä erittäin poikkeuksellisena aikana paljastaa, mikä lopulta on välttämätöntä ja arvokasta. Siihen kuuluvat mm. terveydenhuolto, elintarvikeketju ja vesihuolto, sähkön- sekä lämmöntuotanto. Paluu perustarpeiden äärelle on tarpeen kerskakulutukseen tikahtuvassa yhteiskunnassamme, joka kannustaa kuluttamaan talouden nimessä, itsemme mielihalujen orjuuteen alistaen.
Kaunista on ollut huomata suomalaisesta ihmisestä ja yhteiskunnasta löytyvä toisesta huolehtimisen eetos. Talous ei sittenkään kovan paikan tullen ole Suomen suurin jumaluus. Tämä herättää toivoa tulevaisuuden suhteen, koska meidän täytyy selvitä koronavirusta moninkertaisesti suuremmasta uhasta, ilmastonmuutoksesta. Se tulee vaatimaan yhteiskunnan täydellistä käännettä. Ihmisten ajatusten ja arvojen täytyy muuttua maailman kaikki eliölajit huomioiviksi. Tämän muutoksen aikaansaamiseksi sisäisessä todellisuudessamme todella tarvitsemme hiljaisia sunnuntaipäiviä myös epidemian jälkeen.
Tunnelma on monin tavoin apokalyptinen, kuin tuomiopäivää edeltävä. Suurta koralliriuttaa Tyynellä valtamerellä uhkaa jälleen suurimittainen korallien vaalentuminen, joka on korallien kuolema muumioiksi. Tämä ja taustalla oleva ilmastonmuutos eivät riitä huolestuttamaan ihmiskuntaa. Nämä uhat ovat liian abstrakteja.
Sen sijaan leviävä virus, joka tälläkin hetkellä riehuu Euroopassa ja ympäri maailman, on kyllin konkreettinen herättääkseen ihmiskunnan huolen. Ihmiset ovat paniikissa ostaneet esimerkiksi monin paikoin wc-paperihyllyt tyhjiksi kaupoista. Joukkotapahtumat, teatterinäytökset, koulut ym. ihmisiä yhteen keräävät on tartuntojen ehkäisemiseksi ainakin kevään ajan suljettu. Monet oppilaitokset ovat siirtyneet etäopetukseen, kuten myös peruskoulu 18.3.2020 alkaen.
Ne paikat, joiden ovet eivät ole vielä suljetut, ovat kuin aavekaupungista tai jonkinlaisesta maailmanlopun Dystopiasta. Kadut ovat hiljaiset ja tuuli puhaltelee niillä täysin palkein varmasti harmistuneena siitä, että juuri kukaan ei ole sen esitystä seuraamassa.
Ja silti, kaiken pelon ja hiljaisuuden keskellä, aurinko on lämmittänyt meitä. Kevät on tuonut linnut ja niiden laulannan takaisin metsiin. Ihmiset ulkoilevat, lueskelevat ja pelailevat omaistensa kanssa kotioloissa mahdollisimman paljon pysytellen.
Ironista on, että tarvittiin virus palauttamaan sunnuntaipäivien tunnelma ja rauha. Rauha, joka on vuosikymmen vuosikymmeneltä ollut katoava luonnonvara. Pakosta vasta ihmiset ovat pysähtyneet. Ilmakehä saa hengähtää, kun lentokoneet eivät lennä ja turha rahti- sekä matkustusliikenne on pysähtynyt.
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisten alojen työ poikkeustilanteessa on valtiovallan toimin erityisessä suojeluksessa. Lista välttämättömistä toimijoista tänä erittäin poikkeuksellisena aikana paljastaa, mikä lopulta on välttämätöntä ja arvokasta. Siihen kuuluvat mm. terveydenhuolto, elintarvikeketju ja vesihuolto, sähkön- sekä lämmöntuotanto. Paluu perustarpeiden äärelle on tarpeen kerskakulutukseen tikahtuvassa yhteiskunnassamme, joka kannustaa kuluttamaan talouden nimessä, itsemme mielihalujen orjuuteen alistaen.
Kaunista on ollut huomata suomalaisesta ihmisestä ja yhteiskunnasta löytyvä toisesta huolehtimisen eetos. Talous ei sittenkään kovan paikan tullen ole Suomen suurin jumaluus. Tämä herättää toivoa tulevaisuuden suhteen, koska meidän täytyy selvitä koronavirusta moninkertaisesti suuremmasta uhasta, ilmastonmuutoksesta. Se tulee vaatimaan yhteiskunnan täydellistä käännettä. Ihmisten ajatusten ja arvojen täytyy muuttua maailman kaikki eliölajit huomioiviksi. Tämän muutoksen aikaansaamiseksi sisäisessä todellisuudessamme todella tarvitsemme hiljaisia sunnuntaipäiviä myös epidemian jälkeen.