_(22742243996).jpg) |
| Kuva: Wikimedia |
Vilpertti Rokanaro oli oivallinen keksijä. Hän oli keksinyt syväjäädytyslaitteen, jonka avulla ihminen voi turvallisesti uinua jäädytettynä vanhentumatta päivääkään. Rakkine oli Vilpertin aitassa ja hän päätti aikansa kuluksi koekäyttää sitä: hän tempaisi 30 vuoden tirsat.
Herättyään hän totesi laitteen toimineen, mutta vessakäynnin tarve oli niin pakottava ja ilmeinen, että hän ei ehtinyt asiaa sen kummemmin tuumiskella. Kylpyhuoneeseen oli kertynyt yllättävän paljon pölyä ja hämähäkinseittiä. Vilperttiä nauratti, että oli välttynyt siivouspäiviltä kaikki nämä vuodet.
Varmuuden välttämiseksi hän päätti lompsia terveyskeskukseen. Ikiroudan jälkeen katsastus olisi paikallaan. Kaikki näytti olevan ulkomaailmassa kuten ennenkin, mitä nyt teippaukset terveysaseman ulko-ovissa olivat haalistuneet. Vesiautomaatti oli yhä epäkunnossa.
Siinä sitten Vilpertti istui vartomaan tohtoria. Pitkällä harmaalla käytävällä istua kökötti muitakin, eri-ikäisiä ja -näköisiä. Huoneista kantautui vaimeaa puhetta käytävälle, muutoin oli hiljaista. Hänestä alkoi tuntua orvolta, joten hän päätti tehdä, mitä kuka hyvänsä tekisi hänen asemessaan, eli keskustella säästä.
Vieruskaveri odotussohvalla katseli noin 15 cm pitkää puikulaa kuin lumoutuneena. Vilpertin piti toistaa kysymyksensä. Miekkonen ei virkkonut mitään, vaan viuhtaisi sormea puikulalla ja näytti sitä. Puikulalla oli pilven kuva ja pisaroita. Ja sitten mies jatkoi ääneti suorakulmion katselua.
Vilpertti katsoi tarkemmin ympärilleen. Kaikki katsoivat pukuloita, osalla oli lisäksi mustat umpilasit puikulan lisäksi. Jopa neljänvanhat kalpeat pienokaiset istuivat vanhempiensa sylissä puikuloimassa.
Ahdinko valtasi mielen. Hän lähti ulos, missä ihmiset olivat yhä lumoutuneina noihin kummallisiin laitteisiin. Vilpertti oli kauhistunut eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Sen hän vain tiesi, että olisi suorittava kotiin aikakonetta keksimään. Tänne ei ollut ihmisen hyvä jäädä.