Meinasin kirjoittaa ensin jostain aivan muusta, mutta tämä on tärkeämpää. Eilen on uutisoitu YK:n pääsihteeri António Guterresin todenneen globaalin lämpenemisen päättyneen, koska olemme tulleet globaalin kiehumisen (eng. 'global boiling') aikakaudelle. Näiden sanojen pitäisi pysähdyttää meidät kaikki. Kohta päättyvä heinäkuu tulee olemaan mittaushistorian kuumin, koska lämpötilaennätyksiä on rikottu ympäri maailmaa. Heinäkuu on ollut 1,5 celsius-astetta vuoden 2022 heinäkuuta lämpimämpi.
 |
| Kuva: Markus Schweiss, CC BY-SA 3.0 |
Kirjoitin vastikään ilmastonmuutoksesta ja Etelä-Euroopan maastopaloista. Kenellekään nyt nähtävät sään ääri-ilmiöt ei pitäisi tulla yllätyksenä. Jos on halunnut kuulla, näistä asioista on jo vuosikymmeniä ollut tietoa saatavilla. Mutta, kuten Guterres toteaa, yllätyksenä on tullut ainoastaan muutoksen nopeus.
Kuten napajäätiköiden sulamisessa sulamisvauhti on yllättänyt ihmiskunnan, samoin on muissa ilmastonmuutoksen ilmiöissä. "Ilmastonmuutos on täällä, se on kauhistuttava, ja se on vasta alkua. Globaalin lämpenemisen aikakausi on päättynyt; globaalin kiehumisen aikakausi on saapunut", sanoi Guterres ja peräänkuulutti nopeita toimia.
Vaikea nähdä toiveikkuutta Suomen osalta, syistä joista alkuviikosta kirjoitin. Jatkuvasti kasvava kulutuksemme ja teknologinen varustelutaso jo yksistään vaativat paljon luonnonvaroja ja aiheuttavat fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Ne ovat luonnollinen seuraus järjestelmästä, joka pitää pakkomielteenään jatkuvan kasvun doktriinia. Ajatus, että rajallisessa tilassa voisi olla rajaton kasvu, on täysin absurdi ja epälooginen. Siihen talousjärjestelmämme, jota valtiovallat ja kansainväliset instituutiot ylläpitävät, perustuu. Ja ilmasto sen kuin lämpenee, meret happamoituvat ja luontokato etenee.
Guterres muistuttaa, että maailman johtajilla ei ole enää aikaa epäröidä ja odotella. Kriisi pitää ratkaista nyt. Tähän on helppo yhtyä. Yle uutisoi vastikään nesteytettyä maakaasua kuljettavista laivoista, jotka kiertävät Itämerta edestakaisin päämäärättömästi tuottaen valtavia määriä päästöjä. Tällainen öykkäröinti, josta järkevässä maailmassa pitäisi ankarasti rangaista, on sammuvan maailmanajan kuvastoa, hiipuvan ihmiskunnan iltahämärää. Tuntuu ajoittain turhauttavalta itse ajaa pyörällä ja tehdä omia pieniä ilmastotekoja arjessa, kun toisten välinpitämättömyys on niin suurta.
Silti täytyy elää arvojensa mukaan ja yrittää muuttaa toistenkin ajattelua. Vain niin maailma voi muuttua. Guterres on toiminut esimerkillisesti ja painottanut aivan oikein tilanteen vakavuutta, sitä ihailen ja ettei hän ole sanojaan säästellyt. Toivon muutoksen alkavan, vaikka on jo yhdennentoista hetken sijaan jo pikemmin kahdestoista tai jopa kolmastoista hetki. WMO:n Petteri Taalas puolestaan muistutti, että päästöjen vähentäminen on pakko eikä luksusta. Toisin sanoen, jos ei pohjasta huolehdita, raunioituu rakennuksemme.
Taloustieteilijä John Maynard Keynes kirjoitti sata vuotta sitten esseessään ajasta, joka koittaisi sitten kun elintaso olisi kyllin korkea. Hän pohti, millainen olisi talous 100 vuoden päästä. Kirjoitus Economic Possibilities of Our Grandchildren on vuodelta 1930. Hänestä kehittyneissä talouksissa voitaisiin jossain vaiheessa saavuttaa tilanne, jossa ei tarvitsisi enää tehdä palkkatyötä tai ainakin työviikkoa voitaisiin lyhentää. Kehittyvä teknologia tosin toisi ennen tämän tavoitteen toteutumista teknologista työttömyyttä siirtymäaikana.
Keynes päättelemä autuaiden runsas maa ei koskaan saapunut, emmekä koskaan olleet kyllin varakkaita ja kyllin hyvinvoivia, jotta voisimme hellittää ja vähentää työntekoa. Samaa ajatusta on sovellettu luonnonsuojeluun: olletikin sitten kun kaikilla on kolme mönkijää, vesijetti, kaupunkimaasturi ja lihaa syödään 10 kg päivässä voidaan alkaa luontoa suojella.
Viime viikolla yli 35 000 hehtaaria metsää ja muuta maata on palanut pelkästään Kreikassa. Näistä syntyneet päästöt lämmittävät ilmastoa tulevaisuudessa. Takaisinkytkentöjä on loputtomasti. Vaikka lopettaisimme kaikki hiilidioksidi- ja muut ilmastoa lämmittävät päästöt tänään, ilmasto lämpenisi silti, koska jo nyt ilmakehään päästetyt päästöt tulevat lämmittämään ilmastoa. Mutta jos lopettaisimme nyt, olisi toivoa, että emme ylittäisi kriittistä 1,5-asteen globaalin lämpenemisen rajaa.
Varautuminen kriiseihin äärimmäisten kiireellisten päästöjen vähentämisen lisäksi on nyt se, mitä voimme tehdä. Meidän tulee kehittää kykyämme kestää ja varautua ääri-ilmiöihin niin ruokaturvan kuin kriisiavunkin osalta. Työtä tulee riittämään meille kaikille.