Eilisessä YLE:n A-Studiossa keskusteltiin yksilön vastuusta ilmastonmuutoksesta. Erityisesti tarkkailun kohteena olivat lentämisen päästöt. Petri Raivion haastateltavina olivat tutkijatohtori Michael Lettenmeier Helsingin yliopistosta ja hallituksen puheenjohtaja Niklas Kaskeala Compensate-säätiöstä.
Ilmastonmuutoksesta keskustelu on enemmän kuin ajankohtaista Kreikassa riehuvien maastopalojen vuoksi. Kymmeniä ja kymmeniä neliökilometrejä esimerkiksi Rodoksen suositulla turistisaarella palaa. Kuvaavaa ilmastokriisin ja ekokatastrofien kaudella on, että jotain vakavaa pitää tapahtua ennen kuin keskustelua käydään taas tosissaan.
Ilmastonmuutoksen seuraukset alkavat enenevissä määrin aktualisoitua, tulla näkyviksi. Jo vuosikymmeniä sitten on ilmasto-ohjelmissa noudatettu -- käytännössä usein paperilla --varovaisuusperiaatetta, koska luonnonjärjestelmien monimutkaisuus tulee huomoida: emme tiedä vielä kaikesta kaikkea ja yllättäviä takaisinkytkentöjä järjestelmissä on varmasti. Varoitukset ovat menneet kuuroille korville, autot ovat entistä suurempia ja mahtavampia, sähkönkulutus ja tavaroiden määrä lyövät aina vain uusia ennätyksiä. Ei ole tahdottu ottaa ilmastonmuutosta vakavasti, koska järjestelmämme rakentuu vastuuttomalle kasvulle ja kulutukselle.
Muistan vuosien varrelta monia kuvaavia esimerkkejä siitä, kuinka ilmastonmuutoksesta uutisointi ei ole ollut oikeassa mittasuhteessa asian vakavuuteen. Vuosia sitten esimerkiksi uutisoitiin Australian suuren valliriutan korallien vaalenemisesta ja joukkokuolemasta ilmastonmuutoksen aiheuttaman merivesien lämpenemisen seurauksena. Näin lehdessä asiasta parin tulitikkuaskin kokoisen uutisen, vaikka kyse oli näin valtavan ja merkittävän ekosysteemin tuhosta.
A-Studion keskustelusta jäi itselleni erityisesti mieleen toisaalta se, etteivät suomalaiset lentomatkustajat ole viitsineet edes kompensoida päästöjään ja lentomatkustajien pieni osuus maailman väestöstä. Asiantuntijat muistuttivat, että vain prosentti maailman väestöstä aiheuttaa puolet kaikista lentämisen päästöistä. Siis prosentti (1%) aiheuttaa puolet (50%) lentämisen päästöistä. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden perään voidaan syystä kuuluttaa! Ja tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, mistä ohjelman asiantuntijatkin muistuttivat: lentojen todelliset ilmastovaikutukset ovat lentoyhtiöiden ilmoittamia päästöjä suuremmat. Lentokoneet lentävät korkealla ilmakehässä ja päästävät sinne muutakin kuin hiilidioksidia ilmastoa lämmittämään.
Ainoa oikea keino vähentää lentoliikenteen päästöjä on "dramaattisesti vähentää lentoliikennettä" Compensate-säätiön Kaskealan mukaan. Lentäminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisuja haetaan teknologiasta, kun mistään ei haluta öykkärimäisessä elintasossamme luopua. Mieluummin kuollaan nälkään ja syödään lopulta bitcoineja, kun luonnonjärjestelmät ovat täysin romahtaneet.
Lettenmeierin mukaan myös harvemmin lentäminen auttaisi. Sen sijaan, että lennetään täsmäiskuja viikonlopuksi Roomaan tai Berliiniin, lennettäisiin vaikka muutaman vuoden välein useammaksi viikoksi ja oltaisiin paikalla pidempään.
Kansainvälinen lentoliikenne teki samaan aikaan uuden ennätyksen. Korona-aikana eläteltiin toiveita siitä, että maailma muuttuu hiljaisemmaksi ja ekologisemmaksi koronan jälkeen, kun ihmiset ovat ehtineet kotoillessaan miettiä arvoja, syntyjä syviä. Suhtauduin tuollaisiin ajatuksiin jo silloin pessimistisesti, koska optimisti ei opi ja pessimisti ei pety. Ja kuinkas kävikään, nyt ollaan lyömässä entisiä ennätyksiä ja lennetään kahta kauheammin.
Nyt olemme laskentatavassa riippuen 1,1–1,2-astetta esiteolliseen aikaan verrattuna lämpimämmässä maailmassa. Viime viikolla uutisoitiin, että Intia rajoittaa riisinvientiä ulkomaille turvatakseen paikallisen kysynnän ja hinnan. Intiassa on ympäri maata alueita, joilta ei kunnolla satoa ole saatu moneen vuoteen. Jos haluaa nähdä, vakavasta ilmastokriisistä on runsaasti merkkejä eri puolilla maailmaa meneillään.
 |
| Dervenohoria, Kreikka, kuva: Sthivaios, CC BY-SA 4.0 <https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0>, via Wikimedia Commons |
Paikallisen ilmastokamppailun osalta huolestuttavaksi tekee perussuomalaiset hallituksessa. Perussuomalaisten liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne on esimerkiksi vastikään kunnostautunut alkuvuodesta kirjoittamissaan teksteissä ilmastonmuutoksen vastaisena (julkisuudessa on käytetty käsitettä ilmastodenialismi ja -denialisti, mutta minusta nuo käsitteet ovat huonoa ja halpahintaista suomea). Ranne pitää hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportteja propagandana, vaikka jotkut ilmastotutkijat pitävät IPCC:n arvioita jopa konservatiivisina. Ranteen näkemyksiä voi pitää vähintäänkin huolestuttavina, kun ottaa huomioon Ranteelle suodun salkun. Itsekkyydelle ja lyhytnäköisyydelle on tässä maassa poliittista kysyntää, siitä persujen nousu ja pinnalla pysyminen minusta kertovat.
Rodosta parempaa symbolia ilmastonmuutokselle tuskin voisi hakea. Saari on kärsinyt yliturismista, ja massaturismi lieveilmiöineen, jos mikä, kuvastaa elintasomme järkyttävimpiä puolia kaikin tavoin. Ajattelutavan muutos on tehokkain tapa muuttaa järjestelmiä. Nyt jos koskaan on yhdestoista hetki havahtua tarkkailemaan toimintamme vakavia seurauksia. Tulevaisuus, millainen se sitten tuleekaan olemaan, tulee arvioimaan meidät ankarasti.