Enemmän on aiheita kuin koskaan niistä ehtii kirjoittaa, vaikka kuinka yrittää. Siinä kirjoittajan elämän pieni dilemma. Kirjoittamatta ei voi olla, pitää saada "itsensä sanoiksi" Pentti Saarikosken runoa mukaillakseni.
Tällä kertaa alettuani kirjoittaa mieleeni tuli taannoinen Suomen kuvalehden artikkeli, jossa pohdittiin Internet-verkossa kulkevan datan määrän ja sitä kautta sähkönkulutuksen kasvua. Artikkelista kävi ilmi, että tarkkaa totuutta datasta ja Internetin sähkönkulutuksesta ei tiedä kukaan.
Voidaan siis todeta, että meillä on paisunut ja todennäköisesti yhä paisuva Internet-datan määrä. Samaan aikaan esimerkiksi kevättalvella 2023 oltiin huolissaan sähkön riittävyydestä kovilla pakkasilla. Sähköyhtiöt tekevät ennätysvoittoja kenenkään estämättä; pitkälti ryöstökapitalismille yksityistetyllä sähköinfrastruktuurilla sähköyhtiöt kuppaavat kansalaisten lompakoista rahaa. Lisäksi pitäisi ratkaista energiantuotannon ja -kulutuksenkin osalta ilmastokriisi seurannaisvaikutuksineen. Kokonaisuutta kun miettii, on selvää ettei valtavaan ihmisen hybrikseen nojaava ydinvoima ja Olkiluodon surullisenkuuluisa kolmosreaktori tule meitä pelastamaan.
Kansallisella tasolla näemme teknokraattisen, globaalin tuhokapitalismin seuraukset. Säätelemättömyydestä seuraa tällaisia tilanteita. Ratkaisut ovat lyhytnnäköisiä ja noudttavat järjestelmän logiikkaa: lisää kaikkea mahdollista. Halutaan lisää tuotantoa, lisää tuulimyllyjä, lisää ilmalämpöpumppuja – ja BKT sen kuin kasvaa. En ole akuuteimmankaan Euroopan energiakriisin aikana törmännyt minkään valtakunnan mietintöihin, joissa kasvaneen sähköntarpeen ja koko järjestelmän logiikka kyseenalaistettaisiin, että olisi menty juurisyiden äärelle.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon osalta on päivänselvää, että tuotantotavat ovat toissijaisia niin kauan kuin kulutuksen, suorastaan tuhlauksen, mittasuhteet ovat näin suuret. Internet-datan kasvu, joka vaatii servereineen, päätelaitteineen ja tukiasemineen valtavasti luonnonvaroja joka portaalla, on täydellinen esimerkki. Määrän on annettu kasvaa, ja samalla sähkönkulutuksen. Kertaakaan tämän tarvetta ja oikeutusta ei ole kyseenalaistettu; aika kun vaatii milloin mitäkin ja ihminen ei sille mitään mahda...
Datan tarkastelu saa uusia sävyjä, kun tiedämme suuren osan, noin viidenneksen, Internet-datasta olevan pornoa. Suorastoistopalveluiden yleistynyt käyttö on myös osaltaan kasvun taustalla. Etenkin korkearesoluutioinen HD-kuvanlaatu kuluttaa enemmän sähköä eri portailla kuin heikompitasoinen tv-kuva. Kummankin, eritoten pornografian kaltaisen moraalittoman (kyllä, kuulitte oikein!) töryn, osalta voidaan todeta, että välttämättömyydestä ei ole kyse.
Jos mielimme kulutuksen ja tuotannon saada järkeviin, kestäviin mittasuhteisiin, tulee juurisyihin puuttua ja niitä säädellä. Koska aikamme ihmiskuvassa valitettavasti ihminen vaikuttaa ensisijaisesti olevan kuluttaja ja itsekeskeinen hedonisti, on mielekkäämmistä ihmiselämän päämääristä vaikea päästä sopuun. Kuitenkin tämä keskustelu on välttämätön, jos mielimme eteenpäin kohti kestävämpiä yhteiskuntia. Hyvin pettynyt olen ihmiseen, jos haluamme alistua teknologisten vimpainten ja markkinoiden tyrkyttämien ärsykkeiden orjiksi, jotka kuluttavat teratavuittain pornografi(ikk)aa sen sijaan, että olisimme ensisijaisesti kansalaisia, yhteisönsä ja perheensä arvokkaita jäseniä, jotka pystyvät tekemään vähintäänkin pieniä tekoja yhteisen hyvän edistämiseksi. Olemaan hyviä ja hyveellisiä ihmisiä. Suurin este tälle on Ego, jonka ei tule antaa hallita meitä.